fbpx

Vedenalainen monimuotoisuus

Itämeren ekosysteemi on sangen yksinkertainen esimerkiksi joihinkin trooppisiin merialueisiin verrattuna. Etenkin Suomen rannikkoalueilla vaihtelevat ja monipuoliset elinympäristöt kuitenkin mahdollistavat rikkaan lajikirjon. Itämeri ei siis suinkaan ole kuollut, vaan pinnan alla elää kirjava joukko erilaisia kasveja, leviä ja eläimiä.

Eliöt jakautuvat merialueelle hyvin epätasaisesti. Monimuotoisimpia elinympäristöjä ovat etenkin matalat vedet saarten rantojen läheisyydessä. Monimuotoisuus on tärkeää, sillä lajistoltaan rikkaat ekosysteemit sietävät paremmin muuttuvia ympäristöolosuhteita ja pystyvät sopeutumaan niihin.

Avainlajit, kuten rakkohauru (entiseltä nimeltään rakkolevä) ja sinisimpukkayhteisöt, ylläpitävät monimuotoisuutta tarjoamalla suojapaikkoja ja ravintoa monille muille lajeille. Monet lajit suorittavat myös muita Itämeren hyvinvoinnin kannalta tärkeitä tehtäviä. Sinisimpukat suodattavat vedestä rehevöittäviä ravinteita, ja meriajokasniityt hidastavat ilmastonmuutosta sitomalla tehokkaasti hiiltä.

Itämeressä elävät lajit ovat sopeutumisen mestareita. Suurin osa valtamerten lajeista ei Itämeressä pärjää, sillä vesi on niille liian makeaa. Toisaalta monet makean veden lajit eivät viihdy Itämeressä, sillä niiden näkökulmasta vesi on liian suolaista. Itämeressä menestyminen vaatiikin lajeilta kykyä elää mukavuusalueensa reunamilla. Tämä tekee Itämeren eliöstöstä ainutlaatuisen ja erikoisen, mutta samalla hyvin haavoittuvan. Pienetkin muutokset esimerkiksi suolapitoisuudessa voivat suistaa ekosysteemin pois raiteiltaan.

Rehevöityminen ja ilmastonmuutos uhkaavat Itämeren vedenalaista monimuotoisuutta. Näiden lisäksi meren eliöitä rasittavat myös muunlaiset ihmistoiminnasta syntyvät paineet. Monimuotoisuuden turvaamiseksi rehevöitymisen ja ilmastonmuutoksen hillitseminen on välttämätöntä, mutta lisäksi eliöitä on suojeltava ylimääräisiltä ihmispaineilta.

Lahjoita