Siirry pääsisältöön

Maan puolustuskurssi ylitti korkeatkin odotukset

Uutinen

Ensimmäinen Baltic Sea Action Groupin organisoima ja Ympäristöministeriön rahoittama Maan puolustuskurssi järjestettiin 14.-16.8.2018 Qvidjan tilalla Paraisilla. Kolmena päivänä järjestetyn kurssin tavoitteena oli perehdyttää kutsuvieraat maaperän hyvinvointiin, sekä maaperän tärkeyteen Itämeren suojelussa ja ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Terve maaperä pidättää ravinteita tehokkaasti, minkä lisäksi se kykenee sitomaan ja varastoimaan hiiltä ilmakehästä. Hiilen varastoiminen pysyvästi maaperään on ainoa tällä hetkellä tunnettu keino kääntää ilmastonmuutosta.

Kimmo Tiilikainen tervehti Maan puolustuskurssin osallistujia Qvidjan kartanolla torstaina.

Torstaina ennen varsinaisen kurssipäivän alkua Qvidjassa vieraillut asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen tervehti tulijoita kartanon pihamaalla.

”Maailmanlaajuisesti viljelyssä on alettu mennä väärään suuntaan, minkä vuoksi Maan puolustuskurssin kaltaista perusasioiden kertausta tarvitaan. Meillä ei ole varaa päästää ravinteita huuhtoutumaan pelloilta vesistöihin! Maatalous voisi tarjota ratkaisun myös ilmastonmuutokseen”, sanoi Tiilikainen.

Monokulttuureista monimuotoisuuteen

Monimuotoisuus nousi kurssipäivän aikana esiin lukuisia kertoja, ja näkyi jopa kurssin osallistujissa; Qvidjassa maaperätietoutta olivat vastaanottamassa niin toimittajat, poliitikot, kansalaisaktiivit kuin taiteilijatkin. Ilmastonmuutoksen kaltaiset isot ongelmat koskettavat kaikkia ihmisiä, joten myös ratkaisujen etsimiseen tarvitaan monipuolista ja laaja-alaista osaamista.

BSAG:n perustaja ja hallituksen puheenjohtaja Saara Kankaanrinta perehdytti kurssilaiset paitsi maapalloa tällä hetkellä uhkaaviin ympäristöongelmiin, myös maaperän rooliin näiden ongelmien ratkaisussa. Nykymuotoinen intensiivinen maanviljelytapa perustuu monokulttuureihin, voimakkaaseen maanmuokkaukseen ja keinolannoitteisiin. Samalla teollinen lihantuotanto on paisunut maailmalla massiiviseen kokoluokkaan. Intensiivinen maanviljely ja teollinen lihantuotanto köyhdyttävät monimuotoisuutta, voimistavat eroosiota, aiheuttavat vesistöjen rehevöitymistä ja perustuvat monissa maissa eettisesti kestämättömään orjatyövoiman käyttöön. Lisäksi huonokuntoisesta viljelymaasta vapautuu hiilidioksidia, sen sijaan että se sitoisi ja varastoisi sitä ja hidastaisi näin ilmastonmuutosta. Nämä kaikki ongelmat kietoutuvat yhteen ja ruokkivat toisiaan.

”Luonto on tehnyt esimerkiksi mikrobien muodossa tuotekehittelyä jo miljardien vuosien ajan, mutta ihminen sotkee luonnon prosesseja omalla toiminnallaan. Monimuotoiset ekosysteemit ovat vastustuskykyisiä, ja esimerkiksi mikrobistoltaan runsas, terve maaperä kykenee sitomaan hiiltä ja hillitsemään ilmastonmuutosta. Monimuotoisuus onkin sekä ympäristötyön tavoite, että keino. Tässä työssä maanviljelijä voikin olla ongelman ratkaisija”, Kankaanrinta totesi.

Saara Kankaanrinta muistutti, että aikoinaan esimerkiksi DDT:tä pidettiin ihmiselle ja ympäristölle harmittomana aineena.

BSAG:n toinen perustajajäsen Ilkka Herlin loi katsauksen menneeseen. Sotateknologian ja tehomaanviljelyn yhteenkietoutunut historia istui luontevasti Maan puolustuskurssin henkeen. Sodat ja maaperän kasvukunnon heikkeneminen linkittyvät toisiinsa myös nykyhetkessä, sillä esimerkiksi Syyrian sota ja muut konfliktit saivat alkunsa maaperän köyhtymisestä.

Kokonaiskuva luonnon monimutkaisista toimintaprosesseista alkoi hämärtyä 1800-luvulla, kun maatalouden ilmiöitä ryhdyttiin tarkastelemaan laboratorio-olosuhteissa. Laboratorioissa kehitettiin myös ensimmäiset teolliset typpilannoitteet ja hyönteismyrkyt, joiden kehitys kulki 1900-luvulla käsi kädessä sotateollisuuden kehityksen kanssa.

Suomea koetelleet lukuisat elintarvikekriisit johtivat tukijärjestelmien perustamiseen. Näin haluttiin jatkossa taata valtion ruokaomavaraisuus. Sittemmin tuotantotavat ja yhteiskunnalliset olot ovat muuttuneet, mutta tukijärjestelmät ovat pysyneet ennallaan.

”Olisimme ruoantuotannossa tukevammalla pohjalla, jos se perustuisi maaperän hyvinvointiin, ravinteiden kierrätykseen, sekä biologiseen typensidontaan. Meillä on moraalinen velvollisuus yrittää muuttaa vallitsevia toimintatapoja”, Herlin painotti.

Maaperää tutkittiin kaikilla aisteilla

Alustusten jälkeen jalkauduttiin Qvidjan pelloille. Päästösäästö-koekentällä tutkitaan erilaisten orgaanisten maanparannusaineiden vaikutusta ravinnepäästöihin ja maaperän pieneliötoimintaan. Aurinkoisessa säässä osallistujat pääsivät todistamaan hyvä- ja huonolaatuisen peltomaan eroja agronomi Juuso Joonan opastamana. Maan mururakennetta tunnusteltiin omin käsin, ja erilaatuisten maaperänäytteiden tuoksua vertailtiin.

Hyvälaatuinen peltomaa on täynnä mikrobitoimintaa, ja siinä elää monimuotoinen joukko erilaisia maaperäeliöitä. Kasvit kasvavat tällaisessa maassa hyvin, ja niiden tiheä juuristo yhdessä mikrobien erittämien aineiden kanssa liimaa maamurut tiiviisti yhteen. Tällainen maaperän rakenne estää rankkasateillakin maata huuhtoutumasta pois pellolta. Tämä on eduksi sekä viljelijälle että Itämerelle, sillä huuhtoutuessaan maa vie mukanaan etenkin vesistöjä rehevöittäviä fosforiravinteita. Hyvälaatuinen maa myös pidättää runsaasti vettä. Huonorakenteisessa maassa mikrobitoiminta on vähäistä, ja maa huuhtoutuu helposti sateiden mukaan.

”Maaperän mikrobiston sekä kasvien yhteytyksen maksimointi jatkuvalla kasvipeitteisyydellä, ja häirinnän eli maanmuokkaustoimien minimointi on avain peltomaan hyvinvointiin. Maankäytössä on tarkoituksenmukaisempaa matkia luonnon omia prosesseja, kuin taistella luontoa vastaan”, Joona kiteytti.

Juuso Joona havainnollistaa hyvä- ja huonolaatuisen maaperän eroja. Huonolaatuinen maa liukenee veteen, hyvälaatuinen pysyy kasassa.

Ansa Palojärvi johdatti kurssilaiset mikrobien maailmaan, ja niitä päästiin tarkastelemaan lähietäisyydeltä mikroskoopin avulla. Maaperä voi tarjota pienelläkin alueella lukuisia erilaisia elinympäristöjä mikroskooppisen pienille mikrobeille. Tämä edesauttaa mikrobiston monimuotoisuutta, joka puolestaan on avainasemassa maaperän toiminnassa.

Kasveille erityisen tärkeitä maaperämikrobeja ovat juuristossa elävät sienet. Ne saavat kasveilta näiden valmistamia sokereita, ja vastapalveluksena tehostavat kasvin veden- ja ravinteidensaantia. Joidenkin kasvien, kuten apiloiden ja palkokasvien, juurissa elävät bakteerit puolestaan pystyvät sitomaan ilmakehän typpeä kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Tämä ns. biologinen typensidonta on yksi tärkeimmistä terveen maaperän tarjoamista ekosysteemipalveluista, ja vähentää tarvetta teollisten typpilannoitteiden käyttöön. Kolmas tärkeä maaperämikrobien ryhmä ovat erilaiset hajottajat, jotka hajottavat maaperän kuollutta orgaanista ainesta ja vapauttavat siihen sitoutuneet ravinteet kasvien käyttöön.

”Kaikki kasvit eivät pysty muodostamaan symbiooseja sienten ja typensitojabakteerien kanssa. Tällaisille kasveille on eduksi elää monimuotoisessa ympäristössä, jossa lähistöllä kasvaa myös mikrobien kanssa symbioosissa eläviä kasveja”, Palojärvi kertoi.

Mikrobikasvustoja petrimaljoissa.

Päivän lopuksi tutustuttiin vielä BSAG:n, Sitran ja Ilmatieteenlaitoksen yhteiseen Carbon Action -hiilipilottiin. Qvidjan pellot ovat mukana pilottihankkeessa, jossa tutkitaan hiilen sitoutumista peltomaahan. Kurssilaisille esiteltiin Ilmatieteenlaitoksen mittauskalustoa, jolla selvitetään hiilidioksidin sitoutumista ja vapautumista ympäröivästä maasta. Mittauksissa huomioidaan tuulen suunta, sademäärä ja maan kosteus, sekä voidaan paikantaa, missä ja mihin vuorokaudenaikaan hiiltä sitoutuu tai vapautuu. Laitteiston tuottamasta aineistosta nähtiin muun muassa vahingossa liian lyhyeksi leikatun nurmen vaikutus hiilensidontaan; parturoinnin jälkeen ilman hiilidioksidipitoisuudessa ei enää ollut nähtävissä samanlaista laskua, kuin aikaisemmin. Liian lyhyt nurmi ei siis enää yhteyttänyt erityisen tehokkaasti, jolloin myös hiilensidonta hidastui.

Kaikki kolme kurssipäivää sujuivat ongelmitta, ja palaute oli kiittävää. Maan puolustuskurssin ilmoitettiinkin ”ylittäneen jo ennalta korkeat odotukset”. Seuraava etappi on Brysselissä myöhemmin syksyllä järjestettävä kurssipäivä, jossa maaperäteemoja viedään Suomen rajojen ulkopuolelle.

Ympäristöministeriö on rahoittanut Maan puolustuskurssia 38 500 eurolla Ravinteiden kierrätyksen edistämistä ja Saaristomeren tilan parantamista koskevasta ohjelmasta. Hanke toteuttaa hallituksen Kiertotalouden läpimurto ja puhtaat ratkaisut käyttöön –kärkihanketta.

Lue myös

Lue lisää
image/svg+xml