BSAG järjesti yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön kanssa ammoniakkipäästöjä ja lannan happokäsittelyä koskevan aamiaistilaisuuden kuunvaihteessa. Tilaisuus järjestettiin osana Baltic Slurry Acidification -hanketta, johon BSAG osallistuu yhdessä kuudentoista muun hankekumppanin kanssa. Helmikuuhun 2019 kestävä hanke kattaa kaikki Itämeren rantavaltiot ja sen tarkoituksena on vähentää maataloudessa syntyviä Itämerta rehevöittäviä ammoniakki-typpipäästöjä.

Ammoniakkipäästöt sairastuttavat niin Itämerta kuin rantavaltioissa eläviä ihmisiäkin. Typeksi ilmakehässä muuntuva ammoniakki rehevöittää Itämerta, kun typpi päätyy sinne laskeuman kautta. Ilmakehässä ammoniakki muodostaa terveydelle vaarallisia pienhiukkasia. Valtaosa ammoniakkipäästöistä syntyy maataloudessa ja niitä voidaan merkittävästi vähentää lannan happokäsittelytekniikoiden avulla. Baltic Slurry Acidification -hanke pyrkii edistämään kyseisten tekniikoiden käyttöönottoa.

Maa- ja metsätalousministeriössä järjestettyyn aamiaistilaisuuteen osallistui happokäsittelyn edistämisen kannalta keskeisiä tahoja. Aamupäivän aikana perehdyttiin ammoniakki- ja lanta-asiaan ja happokäsittelyä tarkasteltiin tieteellisen ja teknisen näkökulman lisäksi myös käytännön viljelijänäkökulmasta. Lopuksi kuultiin ministeriöiden edustajien puheenvuorot. Lannan happokäsittely liitettiin aamupäivän aikana useaan otteeseen BSAG:n keskeisiin teemoihin; ravinteiden kierrätykseen ja maatalousmaan hiilensidontakyvyn edistämiseen. Kun ammoniakin haihtuminen estetään happokäsittelyn avulla, lannan lannoitearvo paranee ja ravinteet saadaan kiertoon, eivätkä ne päädy mereen. Korkeampi lannoitearvo vähentää mineraalilannoitteiden tarvetta, jolloin sekä ympäristö että viljelijän lompakko kiittävät. Lietelannan suurempi houkuttelevuus lannoitteena on hyväksi, sillä sen käyttö lannoitteena lisää orgaanisen aineksen määrää pellossa, mikä edistää pellon hiilensidontakykyä ja parantaa kasvukuntoa.

Ammoniakkipäästöt ovat Itämeren alueella merkittävä ongelma, mutta sidosryhmätilaisuudessa arvioitiin, että Suomi tulee todennäköisesti pääsemään ammoniakkipäästöjä koskeviin, vuoteen 2020 mennessä saavutettaviin vähennystavoitteisiin. Vuoden 2030 tavoitteisiin on kuitenkin matkaa, ja keskustelutilaisuus avasi dialogin happokäsittelyn käyttöönotosta ja tukemisesta Suomessa. Yleisö kiitti tehokkaasta perehdytyksestä Suomessa heikosti tunnettuun aiheeseen.


Baltic Sea Action Group on jälleen käynnistänyt perinteisen joulukampanjansa, joka kiinnittää tänä vuonna huomion erityisesti Itämeren pohjassa vallitseviin hapettomiin olosuhteisiin. BSAG:n joulukampanja tarjoaa yrityksille mahdollisuuden käyttää joululahjarahansa tavaroiden sijasta Itämeren pelastustyöhön. Tähän viittaa myös kampanjan slogan, ”Anna Itämerelle lahjaksi pelkkää ilmaa!”

Kampanjaa varten kuvatuissa videoissa säätiön perustajat Ilkka Herlin ja Saara Kankaanrinta, sekä Yhdysvaltain entinen Suomen suurlähettiläs Bruce Oreck ja näyttelijä Tommi Korpela sukelsivat pinnan alle pidättämään hengitystään Itämeren puolesta. Dramaattiset videot korostavat happikadon tukaluutta. Tommi Korpelan ja Bruce Oreckin lähteminen mukaan kampanjaan oli paitsi iloinen uutinen, myös linjassa BSAG:n eri alojen yhteistyötä painottavan toimintaperiaatteen kanssa. Itämeren pelastamiseksi tarvitaan panosta kaikilta yhteiskunnan osa-alueilta, taiteilijoista talouden ja politiikan toimijoihin!

”Rehevöityminen rasittaa Itämerta edelleen, ja uutena uhkana on ilmastonmuutos. Vaikka Itämeren tilanne on vakava, ja kampanjavideoiden tunnelma synkkä, tuo hyvän asian puolesta taisteleminen kuitenkin hyvää mieltä lahjoittajille. Samalla Itämeren hyväksi tehtävä työ hyödyttää sekä meren ainutlaatuista eliöstöä, että kaikkia meitä Itämerestä nauttivia ihmisiä”, toteaa BSAG:n toimitusjohtaja Johan Schmidt.

Itämeri ei edelleenkään voi erityisen hyvin, ja sen pohjassa on laajoja hapettomia alueita. Maalta tulevan ravinnekuormituksen aiheuttama rehevöityminen tuottaa runsaasti levämassaa, jonka hajottaminen kuluttaa happea. Hapettomilla alueilla ei mikrobeja lukuun ottamatta ole juuri elämää. Hapettomissa oloissa pohjan sedimenteistä myös vapautuu sinne jo kertaalleen sitoutuneita vanhoja ravinteita, mikä edelleen kiihdyttää rehevöitymistä.

Joulukampanjaan lahjoittaneet yritykset saavat näkyvyyttä kampanjasivulla, sekä viestintämateriaalia, jolla he voivat tiedottaa lahjoituksesta yhteistyökumppaneilleen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Näkyvyyden ja materiaalien määrä riippuu lahjoitetun summan suuruudesta. Kaikki lahjoittaneet voivat myös halutessaan osallistua alkuvuodesta Löylyssä järjestettävään Itämeri-iltaan.

BSAG ei toteuttanut kampanjaa yksin, vaan apuna oli useita toimijoita pro bono -hengessä. Visuaalisesta ilmeestä vastasi suunnittelutoimisto Taivas, ja kampanjan nettisivut ovat J+CO:n käsialaa. Kampanjavideoiden kuvauksessa olivat mukana Duotone ja Valofirma, ja tilat kuvauksiin järjesti Genesta Suomi.

Kampanjasivuun pääset tutustumaan osoitteesta www.joululahjaitamerelle.fi.


Helsingissä annettiin 23.-24.10. lähtöpotku SuMaNu-hankkeelle, jonka tarkoitus on edistää kestävämpää lannan ja ravinteiden käyttöä maataloudessa ja siten vähentää ravinteiden liukenemista Itämereen. Kestävämpi ravinnetalous on pitkällä tähtäimellä taloudellisen ja ekologisen ruuantuotannon välttämätön kulmakivi. SuMaNussa vedetään yhteen neljän EU-rahoitteisen lantaan ja ravinteisiin keskittyvän hankkeen tuloksia.

Baltic Slurry Acidification –hankkeessa on tutkittu ammonikkipäästöjen vähentämistä ja siten lannan typpihävikin estämistä lietelannasta happokäsittelyn avulla. Manure Standards pyrkii nimensä mukaisesti yhdenmukaistamaan eri maiden tuottamaa lantatietoa. GreenAgri –hankkeessa viljelijät Virosta ja Latviasta testasivat orgaanisten lannoitteiden käyttöä ja Bonus Promise –hankkeessa tutkittiin mm. erilaisten lantojen ja lantaa sisältävien mädätteiden käyttöturvallisuutta lannoitekäytössä.

SuMaNu-hankkeen yhteistyökumppaneita kick-off -tilaisuudessa HELCOMissa.

Hankkeen tavoitteena on analysoida mainittujen hankkeiden ja aikaisempien maatalouden ympäristönsuojeluhankkeiden tuloksia ja luoda kokonaisvaltainen kuva toimista, joilla voidaan parantaa maatalouden ravinteiden kestävää käyttöä. SuMaNu tuottaa sekä parhaiden käytäntöjen koosteita viljelijöille että politiikkasuosituksia maatalous- ja ympäristöasioiden päättäjille koko Itämeren alueella.

SuMaNu-hanketta johtaa Suomen Luonnonvarakeskus ja hankkeen viestinnästä vastaa Baltic Sea Action Group. Muita partnereita ovat Itämeren suojelukomissio HelCom, Estonian Crop Research Institute, Union Farmers Parliament Latviasta, Organe Instute Tanskasta, Agricultural Advisory Center in Brwinow Puolasta, Julius-Kühn-Institut Saksasta ja Research Institute of Sweden. Projekti aloitti toiminnan lokakuussa ja jatkaa sitä 31.3.2021 saakka.


Artikkelin ovat kirjoittaneet Olarin koulun oppilaat Mimosa Bonsdorff (8D), Anna Sun (8D) sekä Kasper Hagros (8C). Olarin koulu on BSAG:n Itämeri-koulu.

Tiistaina 19.9.2018 Olarin yhtenäiskoulun kolmos- ja kahdeksasluokkalaiset kokoontuivat Haukilahden rannalle viettämään ulkoilupäivää. Sää oli erinomainen ulkoilupäivän viettoon. Aurinko paistoi lähes koko päivän, vaikka aamuinen tuuli viilensikin tunnelmaa.

Kaikki oppilaat tapasivat toisensa Haukilahden rannassa 8.30. Oppilaat jaettiin 3-5 hengen ryhmiin. Jokaiseen ryhmään pyrittiin saamaan että kolmos-, sekä kahdeksasluokkalaisia oppilaita. Yksi ryhmä ehti päivän aikana kiertää yhteensä kuudessa pajassa, vaikka pajoja olikin kaiken kaikkiaan kahdeksan kappaletta. Ensimmäisten pajojen toiminta aloitettiin 9.10.

Pajoissa oli tarkoitus tutustua Itämereen ja suorittaa Itämereen liittyviä tehtäviä. Yksi paja kesti 20 minuuttia. Pajoissa saatiin mahdollisuus tutustua Itämereen eri tavoin kuin esimerkiksi oppitunneilla. Päästiin oppimaan uusia asioita yhdessä porukan kanssa ottaen oppia muilta ja opettaen muita. Jokainen paja lähestyi Itämerta eri näkökulmasta, minkä ansiosta pajat tarjosivat todella monipuolista tapahtumaa ja uutta opittavaa.

Oletko ikinä pohtinut, mitä rakkolevän rakkojen sisällä on? Leviä tutkivassa pajassa oppilaat saivat oppia kaikkea mielenkiintoista levistä ja niissä asuvista eliöistä. Pajassa käytettiin hyödyksi KeepLoop-suurennuslasia. Sen avulla voitiin nähdä levän seassa eläviä eliöitä ja niiden liikkeitä. Leviä oli montaa lajia, esimerkiksi rakkolevä sekä ruskolevä. Monien mielestä yksi mielenkiintoisimmista asioista mitä pajassa opittiin oli se, että rakkolevän rakkojen sisällä on kaasua, jonka avulla ne pystyvät kelluttamaan itseään veden pinnalla. Etenkin kolmosluokkalaiset innostuivat kovasti etsimään levien seasta eliöitä. He löysivät muun muassa leväkatkan, joka näyttää heidän mielestään pikkuruiselta madolta. Sen lisäksi he pähkäilivät kahdeksasluokkalaisten kanssa joidenkin eliöiden lajeja. Pajassa opittiin paljon myös kahdeksasluokkalaisille uusia lajeja.

Olarin koulun Itämeripäivässä tutkittiin levää. Kuva: Aada Borgström

Liikuntapajassa lähestyttiin Itämerta liikkumisen ilon kautta. Pajassa hyödynnettiin rannalla olevaa liikuntatelinettä. Tehtiin erilaisia liikkeitä telinettä käyttäen. Esimerkkinä leuanveto ja dipit. Leuanvedossa oppilailla oli mahdollisuus käyttää apuna kuminauhaa, jonka avulla leuanveto muuttui paljon helpommaksi ja hauskemmaksi. Monet keksivät soveltaa kuminauhan käyttöä, joten tässä pajassa nähtiin uusia oppilaiden omanlaisia liikkeitä. Kokonaisuudessa pajassa koettiin liikunta luonnon ympäröimänä.

Tämä paja ei monen mielestä kuulosta kovinkaan innostavalta, mutta tekemistä silti riitti. Pajassa mitattiin eri välimatkoja rannalla. Esimerkiksi oppilaat onnistuivat selvittämään rantaviivan pituuden. Alkuun oppilaat saivat mahdollisuuden arvata pituutta. Tehtiin siis hypoteesi. Tämä oli kolmosluokkalaisille uusi termi. Hypoteesin jälkeen tarvittiin jokaisen apua, kun mitattiin matka jalkamitoin. Silloin otettiin askelia ja laskettiin askelten avulla matkan pituutta. Vasta jalkamitoilla mitattua saatiin opettajalta metrin mittaisia keppejä. Yhteisvoimin mitattiin matka jälleen kepeillä. Kaikki tulokset saatua vertailtiin tuloksia. Ilmassa saattoi olla hämmennystä ja ihmettelyä. Hypoteesin ja lopullisen tuloksen ero oli kahdeksasta metristä ihan jopa melkein nollaan metriin. Sitä ihmeteltiin, miten arvio meni noin mönkään? Oli kuitenkin hauskaa nähdä, miten paljon hypoteesi meni pieleen suuntaan tai toiseen.

Omasta mielestämme taidepaja oli kaikista pajoista kiinnostavin. Siinä päästiin käyttämään luovuutta ja taitoa hyödyntämään luonnosta kerättyjä varoja. Tarkoitus oli luoda Haukilahden rannalle erilaisia taideteoksia Itämeren ja rannan antimia hyödyntäen. Aluksi oli hankalaa löytää mitään, mistä väsätä minkäänlaista taidetta, mutta lopuksi luovuus vei voiton. Päivän aikana rannalle ilmestyi kaikenlaisista materiaaleista tehtyjä teoksia. Oppilaat olivat esimerkiksi keksineet hyödyntää rannan vesirajaan kerääntynyttä levää, sekä rannan läheisyydestä löydettyjä keppejä sekä lehtiä kivistä puhumattakaan. Oli hauskaa sekä inspiroivaa tutkia teoksia ohikulkumatkalla. Monen mieleen putkahti tämänkaltaisia ajatuksia:

”Mitäköhän tuo lehti symboloi?” tai ”Yksityiskohdat tekevät teoksesta hauskaa tutkittavaa!” Jokainen myöskin ymmärsi kunnioittaa toisten taideteosta ja kommentoida sitä positiivisuuden kautta. Ei se yllättävää ollut, mutta kehuttavaa se todellakin oli!

3. ja 8. luokkalaiset tutustuivat yhdessä Itämeren lähiympäristöön. Kuva: Rita Järvinen

Päivän aikana oli myös mahdollista tutustua pajaan, jossa tutustuttiin merimerkkeihin. Kiikareita käyttäen voitiin tähystää ulapalle ja nähdä veneitä ja aluksia ohjaavia merimerkkejä. Ne kertovat sen, missä on karikkoista ja mistä on turvallista kulkea. Opettajalla oli mukana myös merikarttoja, joista käy ilmi merimerkin tyyppi sekä sijainti. Kahdeksasluokkalaisille majakoiden rakentamisen syyt olivat ennestään jo tuttuja, mutta heistä oli mukavaa opettaa kolmosluokkalaisille uusia asioita. Vaikka kahdeksasluokkalaisille tuttuja olivat jo monet asiat entuudestaan, olivat merimerkit heille silti osittain vieraita.

Näiden pajojen lisäksi päivän aikana vedettiin myös monia muita erilaisia pajoja. Esimerkkinä paja, jossa opeteltiin eri kielien avulla mereen ja ulkoiluun liittyviä sanoja. Monet näkivät sen, että eri kielet todella saattoivat muistuttaa toisiaan niinkin paljon. Kaikki pajat olivat kiinnostavia ja innostavia!

Päivä kului leikkien, naureskellen, mutta ennen kaikkea oppien uusia asioita!

Kaikkein kivointa oli pajojen monipuolisuus!” moni pystyi samaistumaan tähän ajatukseen.

Tutkimme luuppien avulla erilaisia leviä ja löysimme sieltä mm. ilmarakkoja ja merirokkoja. Näimme kiikareilla merimerkkejä ja opimme hieman enemmän merikartoista. Saimme yllätyksemme tietää, että merestä on paljon opittavaa.

Opimme, että levät kasvavat vyöhykkeissä. Levästä löytyi merirokkoa ja levärupea.” “Kivointa oli ötökkätyöpaja, jossa pyydystimme ja tutkimme rannan hyönteisiä.

Ominaisuusruudukon täyttämisessä oli hankalaa löytää jokaiseen ruutuun eri esineitä. Havaitsimme, että luonnossa on paljon pikkuroskia.

Taideteoksemme kuvasi Itämeren saastumisen vaikutusta ihmisten elämään.

Havaitsimme, että monet ovat ymmärtäneet Itämeren ongelmat väärin. Että muovi olisi suurin ja ainoa ongelma Itämeressä.

Haavilla onnistuimme pyydystämään kaksi levän seassa piileskellyttä läpinäkyvää pikkukalaa, joita säikähdin niin että meinasin pudota veteen.

Kivointa oli, kun pääsimme tekemään yhteistyötä ihanien 3. luokkalaisten kanssa. Pienillä koululaisilla oli selvästi hauskaa. Lapset riemastuivat, kun oppivat jotain uutta kielistä tai ötököistä. Opimme, miten monipuolinen Itämeri on monine eläin- ja kasvilajeineen.

Saimme viettää meren äärellä aikaa ja oppia asioita niinkin lähellä Itämerta, nimittäin Itämeren rannassa!”, uudenlainen oppimisympäristö antoi motivaatiota oppimisen ilon kera kaikille!


Salaojituksen tukisäätiö, Maa- ja vesitekniikan tuki ry, Salaojayhdistys ry sekä Baltic Sea Action Group järjestivät Maankuivatus ja ilmastonmuutos -seminaarin Otaniemen Dipolissa torstaina 18.10. Seminaari oli osa Salaojituksen tukisäätiön BSAG:lle tekemää sitoumusta. Vastaavia seminaareja on sitoumuksen puitteissa järjestetty nyt kaikkiaan kolme kertaa. Dipolin saliin oli kerääntynyt lähes 150 kuulijaa, ja keskustelu oli vilkasta.

Ilmastonmuutos on ajankohtainen aihe. Suomessa siitä muistuttivat viime kesän ennätyshelteet, ja maailmalla pyörremyrskyjen kaltaiset sään ääri-ilmiöt ovat olleet tiuhaan otsikoissa. Ilmastonmuutospaneeli IPCC:n tuore raportti on sekin saanut laajaa huomiota, ja herättänyt yhä useamman ihmisen pohtimaan ilmastonmuutoksen etenemistä ja vaikutuksia.

Muuttuva ilmasto vaikuttaa maatalouteen, mikä heijastuu maailman ruoantuotantoon. Lisääntyvän sadannan myötä erilaisten maankuivatustoimien tärkeys ja valumavesien hallinta korostuvat entisestään. Seminaarissa maatalouden ja ilmastonmuutoksen välistä suhdetta lähestyttiin monesta suunnasta, usean eri asiantuntijan voimin. Konkreettisten maankuivatustoimien lisäksi puhujat käsittelivät mm. maatalous- ja ympäristöpolitiikkaa sekä ruoantuotannon globaaleja haasteita.

BSAG:n sisältöjohtaja Laura Höijer kertoi Maankuivatus ja ilmastonmuutos -seminaarissa maaperän hiilensidonnasta.

BSAG:ia seminaarissa edusti sisältöjohtaja Laura Höijer, joka puhui tilaisuudessa BSAG:n, Ilmatieteenlaitoksen ja Sitran yhteisestä Carbon Action -hiilipilottiprojektista. Hiilipilottia käsitteli omassa esityksessään myös Helsingin yliopiston Mari Pihlatie. Carbon Actionissa tutkitaan viljelymaan kykyä sitoa ja varastoida ilmakehän hiiltä tehokkaammin. Maanviljelykäytäntöjen muuttaminen hiilen sidontaa edistäviksi on korvaamattoman tärkeää ilmastonmuutoksen hillinnässä.

Seminaarin monipuolinen puhujakaarti ja näkökulmien runsaus korosti ilmastonmuutoksen monimutkaista luonnetta. Sekä ilmastonmuutokseen sopeutuminen, että sitä vastaan taisteleminen edellyttää laaja-alaista osaamista ja monenlaisia keinoja.


Alkoholijuomien valmistukseen ja jakeluun erikoistunut Altia uusii Itämeri-sitoumuksensa. Uusi sitoumus tuo Altian sopimusviljelijät osaksi BSAG:n, Ilmatieteenlaitoksen ja Sitran yhteistä Carbon Action -hiilipilottia. Carbon Actionissa tutkitaan yhteistyössä viljelijöiden kanssa maaperän kykyä sitoa hiiltä ilmakehästä, mikä on tällä hetkellä ainoa tunnettu keino kääntää ilmastonmuutosta. Hiiltä sitova, hyvärakenteinen maa pidättää myös ravinteita tehokkaasti, jolloin ravinnekuormat Itämereen pienenevät.

”Olemme iloisia, että yhteistyö Altian kanssa jatkuu uuden sitoumuksen muodossa. Altian viljelijöiden osallistuminen Carbon Action -pilottiin on luontevaa jatkoa Altian edelliselle sitoumukselle, ja hyödyttää varmasti sekä viljelijöitä, ilmastoa, että Itämerta”, sanoo BSAG:n toimitusjohtaja Johan Schmidt.

Uudessa sitoumuksessa valikoidut Altian sopimusviljelijät osallistuvat tiloineen Carbon Action -pilottiprojektiin, jossa he varaavat osan peltoalueestaan koealueeksi seuraavan viiden vuoden ajaksi. Altia sitoutuu maksamaan maanäytteiden analysoinnista koituvat kustannukset. Altia myös tiedottaa sopimusviljelijöilleen projektin tuloksista, kuten maatalousmaan hiilensidontakykyä parantavista viljelymenetelmistä.

”On tärkeää löytää laajaan käyttöön soveltuvia viljelyteknisiä ratkaisuja ja mahdollisuuksia, joilla maan kasvukuntoa voidaan ylläpitää ja parantaa. On hienoa päästä tutkimaan tätä yhdessä sopimusviljelijöidemme ja Baltic Sea Action Groupin kanssa osana Carbon Action -pilottia”, kertoo Altian Category Sourcing Manager Kari Kiltilä.

Pohjoismaissa, Virossa ja Latviassa toimivan Altian yhteistyö BSAG:n kanssa alkoi vuonna 2015. Edellinen sitoumus päättyi vuoden 2017 lopussa. Siinä keskityttiin vedenkäytön vähentämiseen, sekä kannustamaan Altian sopimusviljelijöitä kestävään ja ravinnetehokkaaseen maatalouteen.

Altian tiedote sitoumuksesta löytyy täältä.


Ensimmäinen Baltic Sea Action Groupin organisoima ja Ympäristöministeriön rahoittama Maan puolustuskurssi järjestettiin 14.-16.8.2018 Qvidjan tilalla Paraisilla. Kolmena päivänä järjestetyn kurssin tavoitteena oli perehdyttää kutsuvieraat maaperän hyvinvointiin, sekä maaperän tärkeyteen Itämeren suojelussa ja ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Terve maaperä pidättää ravinteita tehokkaasti, minkä lisäksi se kykenee sitomaan ja varastoimaan hiiltä ilmakehästä. Hiilen varastoiminen pysyvästi maaperään on ainoa tällä hetkellä tunnettu keino kääntää ilmastonmuutosta.

Kimmo Tiilikainen tervehti Maan puolustuskurssin osallistujia Qvidjan kartanolla torstaina.

Torstaina ennen varsinaisen kurssipäivän alkua Qvidjassa vieraillut asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen tervehti tulijoita kartanon pihamaalla.

”Maailmanlaajuisesti viljelyssä on alettu mennä väärään suuntaan, minkä vuoksi Maan puolustuskurssin kaltaista perusasioiden kertausta tarvitaan. Meillä ei ole varaa päästää ravinteita huuhtoutumaan pelloilta vesistöihin! Maatalous voisi tarjota ratkaisun myös ilmastonmuutokseen”, sanoi Tiilikainen.

Monokulttuureista monimuotoisuuteen

Monimuotoisuus nousi kurssipäivän aikana esiin lukuisia kertoja, ja näkyi jopa kurssin osallistujissa; Qvidjassa maaperätietoutta olivat vastaanottamassa niin toimittajat, poliitikot, kansalaisaktiivit kuin taiteilijatkin. Ilmastonmuutoksen kaltaiset isot ongelmat koskettavat kaikkia ihmisiä, joten myös ratkaisujen etsimiseen tarvitaan monipuolista ja laaja-alaista osaamista.

BSAG:n perustaja ja hallituksen puheenjohtaja Saara Kankaanrinta perehdytti kurssilaiset paitsi maapalloa tällä hetkellä uhkaaviin ympäristöongelmiin, myös maaperän rooliin näiden ongelmien ratkaisussa. Nykymuotoinen intensiivinen maanviljelytapa perustuu monokulttuureihin, voimakkaaseen maanmuokkaukseen ja keinolannoitteisiin. Samalla teollinen lihantuotanto on paisunut maailmalla massiiviseen kokoluokkaan. Intensiivinen maanviljely ja teollinen lihantuotanto köyhdyttävät monimuotoisuutta, voimistavat eroosiota, aiheuttavat vesistöjen rehevöitymistä ja perustuvat monissa maissa eettisesti kestämättömään orjatyövoiman käyttöön. Lisäksi huonokuntoisesta viljelymaasta vapautuu hiilidioksidia, sen sijaan että se sitoisi ja varastoisi sitä ja hidastaisi näin ilmastonmuutosta. Nämä kaikki ongelmat kietoutuvat yhteen ja ruokkivat toisiaan.

”Luonto on tehnyt esimerkiksi mikrobien muodossa tuotekehittelyä jo miljardien vuosien ajan, mutta ihminen sotkee luonnon prosesseja omalla toiminnallaan. Monimuotoiset ekosysteemit ovat vastustuskykyisiä, ja esimerkiksi mikrobistoltaan runsas, terve maaperä kykenee sitomaan hiiltä ja hillitsemään ilmastonmuutosta. Monimuotoisuus onkin sekä ympäristötyön tavoite, että keino. Tässä työssä maanviljelijä voikin olla ongelman ratkaisija”, Kankaanrinta totesi.

Saara Kankaanrinta muistutti, että aikoinaan esimerkiksi DDT:tä pidettiin ihmiselle ja ympäristölle harmittomana aineena.

BSAG:n toinen perustajajäsen Ilkka Herlin loi katsauksen menneeseen. Sotateknologian ja tehomaanviljelyn yhteenkietoutunut historia istui luontevasti Maan puolustuskurssin henkeen. Sodat ja maaperän kasvukunnon heikkeneminen linkittyvät toisiinsa myös nykyhetkessä, sillä esimerkiksi Syyrian sota ja muut konfliktit saivat alkunsa maaperän köyhtymisestä.

Kokonaiskuva luonnon monimutkaisista toimintaprosesseista alkoi hämärtyä 1800-luvulla, kun maatalouden ilmiöitä ryhdyttiin tarkastelemaan laboratorio-olosuhteissa. Laboratorioissa kehitettiin myös ensimmäiset teolliset typpilannoitteet ja hyönteismyrkyt, joiden kehitys kulki 1900-luvulla käsi kädessä sotateollisuuden kehityksen kanssa.

Suomea koetelleet lukuisat elintarvikekriisit johtivat tukijärjestelmien perustamiseen. Näin haluttiin jatkossa taata valtion ruokaomavaraisuus. Sittemmin tuotantotavat ja yhteiskunnalliset olot ovat muuttuneet, mutta tukijärjestelmät ovat pysyneet ennallaan.

”Olisimme ruoantuotannossa tukevammalla pohjalla, jos se perustuisi maaperän hyvinvointiin, ravinteiden kierrätykseen, sekä biologiseen typensidontaan. Meillä on moraalinen velvollisuus yrittää muuttaa vallitsevia toimintatapoja”, Herlin painotti.

Maaperää tutkittiin kaikilla aisteilla

Alustusten jälkeen jalkauduttiin Qvidjan pelloille. Päästösäästö-koekentällä tutkitaan erilaisten orgaanisten maanparannusaineiden vaikutusta ravinnepäästöihin ja maaperän pieneliötoimintaan. Aurinkoisessa säässä osallistujat pääsivät todistamaan hyvä- ja huonolaatuisen peltomaan eroja agronomi Juuso Joonan opastamana. Maan mururakennetta tunnusteltiin omin käsin, ja erilaatuisten maaperänäytteiden tuoksua vertailtiin.

Hyvälaatuinen peltomaa on täynnä mikrobitoimintaa, ja siinä elää monimuotoinen joukko erilaisia maaperäeliöitä. Kasvit kasvavat tällaisessa maassa hyvin, ja niiden tiheä juuristo yhdessä mikrobien erittämien aineiden kanssa liimaa maamurut tiiviisti yhteen. Tällainen maaperän rakenne estää rankkasateillakin maata huuhtoutumasta pois pellolta. Tämä on eduksi sekä viljelijälle että Itämerelle, sillä huuhtoutuessaan maa vie mukanaan etenkin vesistöjä rehevöittäviä fosforiravinteita. Hyvälaatuinen maa myös pidättää runsaasti vettä. Huonorakenteisessa maassa mikrobitoiminta on vähäistä, ja maa huuhtoutuu helposti sateiden mukaan.

”Maaperän mikrobiston sekä kasvien yhteytyksen maksimointi jatkuvalla kasvipeitteisyydellä, ja häirinnän eli maanmuokkaustoimien minimointi on avain peltomaan hyvinvointiin. Maankäytössä on tarkoituksenmukaisempaa matkia luonnon omia prosesseja, kuin taistella luontoa vastaan”, Joona kiteytti.

Juuso Joona havainnollistaa hyvä- ja huonolaatuisen maaperän eroja. Huonolaatuinen maa liukenee veteen, hyvälaatuinen pysyy kasassa.

Ansa Palojärvi johdatti kurssilaiset mikrobien maailmaan, ja niitä päästiin tarkastelemaan lähietäisyydeltä mikroskoopin avulla. Maaperä voi tarjota pienelläkin alueella lukuisia erilaisia elinympäristöjä mikroskooppisen pienille mikrobeille. Tämä edesauttaa mikrobiston monimuotoisuutta, joka puolestaan on avainasemassa maaperän toiminnassa.

Kasveille erityisen tärkeitä maaperämikrobeja ovat juuristossa elävät sienet. Ne saavat kasveilta näiden valmistamia sokereita, ja vastapalveluksena tehostavat kasvin veden- ja ravinteidensaantia. Joidenkin kasvien, kuten apiloiden ja palkokasvien, juurissa elävät bakteerit puolestaan pystyvät sitomaan ilmakehän typpeä kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Tämä ns. biologinen typensidonta on yksi tärkeimmistä terveen maaperän tarjoamista ekosysteemipalveluista, ja vähentää tarvetta teollisten typpilannoitteiden käyttöön. Kolmas tärkeä maaperämikrobien ryhmä ovat erilaiset hajottajat, jotka hajottavat maaperän kuollutta orgaanista ainesta ja vapauttavat siihen sitoutuneet ravinteet kasvien käyttöön.

”Kaikki kasvit eivät pysty muodostamaan symbiooseja sienten ja typensitojabakteerien kanssa. Tällaisille kasveille on eduksi elää monimuotoisessa ympäristössä, jossa lähistöllä kasvaa myös mikrobien kanssa symbioosissa eläviä kasveja”, Palojärvi kertoi.

Mikrobikasvustoja petrimaljoissa.

Päivän lopuksi tutustuttiin vielä BSAG:n, Sitran ja Ilmatieteenlaitoksen yhteiseen Carbon Action -hiilipilottiin. Qvidjan pellot ovat mukana pilottihankkeessa, jossa tutkitaan hiilen sitoutumista peltomaahan. Kurssilaisille esiteltiin Ilmatieteenlaitoksen mittauskalustoa, jolla selvitetään hiilidioksidin sitoutumista ja vapautumista ympäröivästä maasta. Mittauksissa huomioidaan tuulen suunta, sademäärä ja maan kosteus, sekä voidaan paikantaa, missä ja mihin vuorokaudenaikaan hiiltä sitoutuu tai vapautuu. Laitteiston tuottamasta aineistosta nähtiin muun muassa vahingossa liian lyhyeksi leikatun nurmen vaikutus hiilensidontaan; parturoinnin jälkeen ilman hiilidioksidipitoisuudessa ei enää ollut nähtävissä samanlaista laskua, kuin aikaisemmin. Liian lyhyt nurmi ei siis enää yhteyttänyt erityisen tehokkaasti, jolloin myös hiilensidonta hidastui.

Kaikki kolme kurssipäivää sujuivat ongelmitta, ja palaute oli kiittävää. Maan puolustuskurssin ilmoitettiinkin ”ylittäneen jo ennalta korkeat odotukset”. Seuraava etappi on Brysselissä myöhemmin syksyllä järjestettävä kurssipäivä, jossa maaperäteemoja viedään Suomen rajojen ulkopuolelle.

Ympäristöministeriö on rahoittanut Maan puolustuskurssia 38 500 eurolla Ravinteiden kierrätyksen edistämistä ja Saaristomeren tilan parantamista koskevasta ohjelmasta. Hanke toteuttaa hallituksen Kiertotalouden läpimurto ja puhtaat ratkaisut käyttöön –kärkihanketta.


Baltic Sea Action Groupin organisoima ja Ympäristöministeriön rahoittama Maan puolustuskurssi on suunnattu suomalaisille päättäjille, ja sille pääsee osallistumaan BSAG:n kutsumana. Päivän mittaisia kursseja järjestetään kolme kappaletta ajalla 14. – 16. elokuuta, ja kurssipaikkana toimii Qvidjan tila Paraisilla. Kurssilla perehdytään maaperän ominaisuuksiin ja toimintaan, ja osallistujat pääsevät tutustumaan maaperään ja sen eliöstöön esimerkiksi lapioprofiilinäytteiden avulla. Kurssin puhujina toimivat mm. BSAG:n perustajat Ilkka Herlinja Saara Kankaanrinta, sekä joukko alan tutkijoita. Myöhemmin syksyllä Brysselissä järjestetään vielä neljäs kurssipäivä.

Hyvinvoiva maaperä on ruokaturvan perusta, minkä lisäksi se pystyy sitomaan itseensä hiiltä ilmakehästä, sekä pidättämään ravinteita. Näin ollen maaperällä on tärkeä rooli taistelussa ilmastonmuutosta ja Itämeren rehevöitymistä vastaan. Maaperässä elää myös uskomattoman monimuotoinen eliöstö, joka on avainasemassa edellä mainituissa maaperän tarjoamissa ekosysteemipalveluissa.

”Maan puolustuskurssin tarkoituksena on nostaa maaperän hyvinvointi osaksi Itämeri- ja ilmastotyötä. Nyt on korkea aika havahtua ja ryhtyä toimiin, sillä maaperän kunto heikkenee hälyttävästi ympäri maailmaa”, Saara Kankaanrinta toteaa.

Nykyisin vallitseva viljelytapa perustuu liian yksipuoliseen viljelyyn epäorgaanisten lannoitteiden, maanmuokkauksen ja torjunta-aineiden avulla. Maaperä ja maamikrobit eivät pääse aktivoitumaan ravinteiden käsittelyyn, koska kasvi saa ravinteensa suoraan ulkoapäin käyttökelpoisena. Kasvi kasvaa, mutta ajan kuluessa maaperä heikkenee. Köyhtynyt maaperä päästää ravinteet huuhtoutumaan vesistöihin. Lisäksi lannoiteteollisuus kuluttaa paljon fossiilista energiaa ja uusiutumattomia luonnonvaroja.

”Itämeren hyvinvointia ajava BSAG järjestää Maan puolustuskurssin, sillä maalla tapahtuvat asiat vaikuttavat mereen. Maaperän kuntoa parantamalla voimme myös hidastaa ilmastonmuutosta, joka on Itämerenkin suurin uhka”, Kankaanrinta jatkaa.

Toimiva maaperä varastoi hiiltä kasvien yhteyttämisen ja mikrobien avulla. Hiilen palauttaminen maaperään pysyvästi on ainoa tunnettu keino kääntää ilmastonmuutosta. Viljelykäytäntöjen tulisi hyödyntää monimuotoisuuden tehokkuutta ja parantaa maata vuosi vuodelta. Jos maaperä on biologisesti toimiva, se sitoo hiiltä ilmasta ja pitää päästöt minimissä, eli ravinteet pellossa.

”Maan mikrobien ja kasvin yhteistyö toimii, jos emme heikennä olosuhteita tekemällä yksipuolisia ja heikkoja ekosysteemejä. Sekä maa- että metsätaloudessa tulisi pyrkiä jatkuvaan kasvipeitteisyyteen, syväjuurisiiin kasveihin ja monilajisuuteen satokasveissa ja viljelykierrossa. Pitäisi toimia harmoniassa luonnon kanssa, eikä jatkuvassa konfliktissa”, Kankaanrinta sanoo.

Ympäristöministeriö on rahoittanut Maan puolustuskurssia 38 500 eurolla Ravinteiden kierrätyksen edistämistä ja Saaristomeren tilan parantamista koskevasta ohjelmasta. Hanke toteuttaa hallituksen Kiertotalouden läpimurto ja puhtaat ratkaisut käyttöön –kärkihanketta.


Noin puolet Carbon Action -hiilipilotin sadasta viljelijästä kokoontui 26.6. – 27.6.2018 ensimmäiseen lähikoulutukseen Katajistonrantaan Aulangolla. Koulutuksessa kuultiin asiantuntijapuheenvuoroja muun muassa hiiltä varastoivista viljelymenetelmistä, maan mikrobiologiasta, pellon kasvukunnosta, laidunnuksesta ja ilmastonmuutoksesta sekä pohdittiin sitä, kuinka toteuttaa hiiliviljelyä omalla tilalla.  Lounaasta lounaaseen kestänyt koulutus oli tiivistahtinen asiapaketti, joka sai monet viljelijät toivomaan pian lisää tietoa.

Koulutuksen ensimmäisestä puheenvuorosta vastannut Ilmatieteen laitoksen tutkijaprofessori Jari Liski on huolissaan ilmastonmuutoksesta, sillä se on suurin uhka maapallolle ja sen elämälle. Hän kertoo, että maaperän potentiaali hiilen varastoijana on suuri, ja oikeiden viljelytoimenpiteiden avulla voidaan saada ylimääräistä hiiltä varastoitumaan ilmakehästä peltomaahan.  Kouluttajana toimineen erikoistutkijan ja maanviljelijän Tuomas Mattilan mukaan hiilen varastoinnissa tärkeintä onkin yhteyttämisen maksimointi, mikrobitoiminnasta huolehtiminen sekä maahan saadun hiilen pitäminen maassa.

Hiilipilotissa mukana olevat sata maatilaa tuottavat tutkimukselle välttämätöntä tietoa käytännön viljelytoimista ja hiilen varastoitumista edistävistä menetelmistä. Hiiliviljelijöiden on myös hypättävä hieman tuntemattomaan valitessaan omille pelloilleen toimenpiteitä, sillä kuten kouluttajat Mattila sekä agronomi, Maanviljelijä Juuso Joona totesivat: ”Voitte olla ensimmäisiä – tai ehkä jo kolmansia – jotka Suomessa kyseistä menetelmää kokeilevat”.

Juuso Joona Carbon Action viljelijäkoulutuksessa
Juuso Joona Carbon Action viljelijäkoulutuksessa

Koulutukset jatkuvat syksyllä, jolloin vuorossa on webinaareja ja toinen lähikoulutus, johon osallistuvat ne viljelijät, jotka eivät olleet kesän koulutuksessa mukana. Tulevien koulutusten aiheet sekä vierailukohteet muotoutuvat yhteistyössä viljelijöiden kanssa.

Hiilipilotti on BSAG:n, Ilmatieteen laitoksen ja Sitran yhteinen hanke. BSAG vastaa Hiilipilotin kokonaisuuden lisäksi viljelijäyhteistyöstä ja sadan maatilan koulutuksesta, Ilmatieteen laitoksen roolina on paitsi tehdä hiilen varastoitumiseen liittyvää tutkimusta, myös koordinoida tieteellistä yhteistyötä monen tahon kesken, ja Sitra toimii kahden ensimmäisen vuoden rahoittajana.

Lisää tietoa Carbon Action -hiilipilotista.


Baltic Sea Action Groupin asiamiehenä viimeiset kymmenen vuotta toimineen Mathias Bergmanin  seuraajiksi on valittu Johan Schmidt sekä Laura Höijer. Maaliskuussa käynnistynyt haku tuotti n. 40 erittäin korkeatasoista hakemusta. Pitkän prosessin päätteeksi säätiön hallitus päätyi harvinaislaatuiseen ratkaisuun valitessaan yhden asiamiehen sijasta toisiaan täydentävän työparin.

”Yhden sijasta kahden hakijan valinta on poikkeuksellista, mutta BSAG on ennenkin toiminut tarvittaessa uudenlaisilla tavoilla. Itämeren pelastaminen on kunnianhimoinen tavoite, eikä aikaa ole hukattavaksi. Myös tästä syystä kahden huippuosaajan valinta on perusteltua. Samalla hakemusten yleisesti korkea taso osoitti, että Itämeri koetaan merkitykselliseksi ja BSAG:n työn vaikuttavuutta arvostetaan”, iloitsee säätiön hallituksen puheenjohtaja Saara Kankaanrinta.

Johan Schmidt on aikaisemmin vetänyt uusien bisnesten yksikköä Nokialla, toiminut ison asianajotoimiston toimitusjohtajana, sekä julkaissut kaksi romaania. Hän aloittaa BSAG:n toimitusjohtajana 1.8. Laura Höijer on koulutukseltaan maatalous- ja metsätieteiden tohtori ja mikrobiekologian dosentti, ja toimii Ympäristöministeriön tutkimusjohtajana. Höijer on Ympäristöministeriön pestistään virkavapaalla seuraavat kaksi vuotta, ja aloittaa BSAG:n sisältöjohtajana 1.10.

”On hienoa, että säätiön johtoon saatiin kaksi näin vahvaa osaajaa. Voin siirtyä eläkkeelle iloisin ja turvallisin mielin tietäen, että BSAG jatkaa taitavissa käsissä”, kommentoi Mathias Bergman. 

Laura Höijer ja Johan Schmidt valittiin Baltic Sea Action Groupin johtoon.

Miksi hait juuri BSAG:lle?

Johan Schmidt: Suhteeni Itämereen on henkilökohtainen ja haluan antaa oman panokseni sen hyväksi. BSAG:n rooli ja toimintatavat ovat sellaiset, joihin uskon.

Laura Höijer: Olen koko työurani toiminut ympäristöalalla, niin tutkijana, rahoittajana, yksityisellä sektorilla kuin hallinnossa. Tärkeintä työssä minulle on aina ollut työn merkityksellisyys ja mahdollisuus vaikuttaa. Olen aina ollut erittäin vaikuttunut BSAG-säätiön uudenlaisesta tehokkaasta ja vaikuttavasta ympäristötyöstä.

 

Mitä odotat työskentelystä BSAG:lla?

J.S.: Mahdollisuutta tehdä työtä yhdessä muiden kanssa, jotka kokevat Itämeren tärkeäksi.

L.H.: Konkreettisia positiivisia ja vaikuttavia toimia ympäristön tilan parantamiseksi, tutkimustiedon hyödyntämistä, innostavia ihmisiä sekä hyvää ja rakentavaa yhteistyötä eri tahojen kanssa.

 

Millaisena näet BSAG:n roolin yhteiskunnassa?

J.S.: BSAG:n mission mukaisesti olemme muutoksen katalysaattori ja ratkaisujen etsijä. Haluamme pitää Itämeren hyvinvointiin liittyvät kysymykset esillä, ja ennen kaikkea työstää asioita, joihin tuomme lisäarvoa tai joiden koemme liikkuvan liian hitaasti suhteessa niiden merkitykseen.

L.H.: Erittäin tärkeänä. Paljon on käynnissä hyviä hankkeita, mutta Itämeren pelastustoimia tulisi nopeuttaa ja yhteistyötä entisestään lisätä eri tahojen välillä. Siinä BSAGIlla on keskeinen rooli. Entistä tärkeämpää on myös hakea ratkaisuja yhteenkietoontuneisiin ympäristöongelmiin kuten Itämeren tilaan, ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden hupenemiseen.

 

Mitä pidät pomon tärkeimpänä ominaisuutena? 

J.S.: Kykyä innostaa ja motivoida.

L.H.: Vaikea nimetä yhtä. Jos muutama: empatiakyky ja kyky innostaa porukka lentoon.

 

Miten uskot oman taustasi vaikuttavan työhösi BSAG:lla? 

J.S.: Uskon, että tuon uusia näkökulmia BSAG:n toimintaan ja erilaisten ratkaisujen löytämiseen. Toivon, että voimme ennestään syventää yhteistyötämme elinkeinoelämän kanssa, ja myös aktiivisesti osallistua eri rahoitusmallien luomiseen ympäristöongelmien ratkaisemiseksi. Tärkeintä on kuitenkin pitää katse olennaisessa: Mikä on itse kunkin toimenpiteen merkitys ja vaikuttavuus.

L.H.: Olen erittäin hyvin verkostoitunut ympäristöalalla. Ymmärrän substanssia ja mekanismeja mikrobitasolta politiikkavaikuttamiseen asti. Aivan mahtavaa että oma rakas vanha väikkäriaihe, maaperämikrobit, on nousseet ’kuumaksi aiheeksi’ päästöjen vähentämisessä Itämeri- ja ilmastotyössä.

 

Mikä on itseäsi eniten vaivaava Itämeren ongelma?

J.S.: Sinilevä, koska se on niin konkreettinen ja vaikuttaa suoraan omaan elämään ja tekemiseen. Sinilevän näkee. Syvällisemmällä tasolla se, että Itämeressä on useista maailman laajimpia hapettomia merenpohja-alueita, ja sen sedimenteissä makaa vuosikymmenien ravinnepäästöt, jotka happikadon lisääntyessä irtaantuvat ja ruokkivat ongelmaa. Meillä on suuria haasteita sekä uusien päästöjen vähentämisessä että jo tapahtuneiden hallitsemisessa.

L.H.: Voimakkain rannikkovesien ja avomeren tilaa heikentävä paine on liiallinen ravinnekuormitus ja siitä aiheutuva rehevöityminen. Pistekuormitus on vähentynyt huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana, mutta hajakuormituksessa ei ole tapahtunut oleellista muutosta kaikista vesiensuojelutoimista huolimatta. Ilmastonmuutos tuo lisähaastetta. Tekemistä siis riittää.

Kyllä minua itseäni myös eniten vaivaa rehevöityminen. Asia konkretisoituu, kun pitää varoittaa lapsia uimasta. Sinilevät ja parhaat uimakelit kun usein osuvat samoihin aikoihin.

 

Millaisin keinoin Itämeri pelastetaan?

J.S.: Löytämällä ratkaisut sekä uusien päästöjen vähentämiseen että jo tapahtuneiden päästöjen neutralisoimiseen tai poistamiseen.  Osa ratkaisuista ovat ilmeisiä ja tahdosta kiinni, toiset edellyttävät tutkimusta ja kokeiluja. Toivon, että löytyneitä ratkaisuja voidaan hyödyntää myös muualla kuin Itämeressä.

L.H.: Tarvitaan konkreettisia toimia, työtä, aikaa ja rahaa. Etenkin tarvitaan rakentavaa hyvää yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Tunnetusti saasteet eivät tunnista valtioiden rajoja, joten ravinnekuormituksen vähentämisessä keskeistä on kansainvälinen yhteistyö. On hyvä muistaa, että jokainen meistä voi auttaa Itämerta oman toiminnan ja kulutusvalintojen kautta. Tämä ei toki koske vain ravinnekuormitusta, vaan myös kemikaaleja ja muoviroskia. Ympäristökasvatuksella ja esimerkin voimalla vaikutetaan siihen, miten tulevat sukupolvet suojelevat merta. Tämän huomaan hyvin lapsieni kohdalla.

 

Mikä on mielestäsi uhkaavin tämänhetkisistä ympäristöongelmista, ja miksi? 

J.S.: Ilmastonmuutos. Se on ihmiskunnalle eksistentiaalinen kysymys, joka vaikuttaa kaikkeen.

L.H.: Ilmastonmuutos, sillä se vaikuttaa kaikkeen, ja tuo myös lisähaastetta Itämeren suojeluun. Toisena haluan kyllä nostaa esille luonnon monimuotoisuuden hupenemisen, se uhkaa meidän kaikkien hyvinvointia.

 

Millaiset asiat herättävät toivoa maapallon pelastumisesta?

J.S.: Ongelmien vakaavuuden tiedostaminen ja yhä kasvava tahto tehdä niille jotain. Tosin prosessi on toistaiseksi ollut valitettavan hidas.

L.H.: Vuoden aikana olemme päivittäneet ministeriön strategian ja käyneet laajasti sidosryhmiä läpi. Palaute on ollut pääsääntöisesti positiivista, kansallisesti ainakin tahtotilaa on laajasti eri toimijoilla.

 

Mikä inspiroi sinua elämässä?

J.S.: Oivaltamisen mahdollisuus: kysymykseen paneutuminen ja ”Heurekan” etsiminen.  Yhdessä tehdessä tästä tulee yhteinen inspiraation lähde.

L.H.: Perhe, etenkin omat tyttäret, ystävät ja urheilu. Uusimpana ilona koiranpentu, kun vaan oppisi sisäsiistiksi.

 

Mikä taideteos/kulttuurituote/uutinen tms. on viimeksi tehnyt vaikutuksen?

J.S.: Helsingin Ateneumissa oleva näyttely Fantastico! Näyttely esittelee ensimmäisen maailmansodan päättymisen aikaan Italiassa syntyneen, maagisena realismina tunnetun suuntauksen taideteoksia. Näyttely jatkuu elokuuhun.

L.H.: Viimeksi vaikutuksen on tehnyt Kestävän kehityksen tila ja tulevaisuus –tapahtumassa puhunut UN Womenin maajohtaja Fadumo Dayib. Hän upeasti omien henkilökohtaisten kokemustensa kautta avasi koulutuksen merkitystä tasa-arvon ja taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisessa. Taisi olla allergiakausi vielä päällä, kun itse kunkin piti kaivaa nenäliinat esille.


LAHJOITA