Sisäiset ravinnevarastot

Itämeren pohjan sedimentteihin on vuosisatojen aikana varastoitunut runsaasti etenkin fosforia, jota on tullut mereen ulkoisena kuormituksena esimerkiksi maataloudesta ja yhdyskuntien jätevesistä. Huonoissa happiolosuhteissa sedimentin kyky pidättää fosforia heikkenee, ja fosfori vapautuu sedimentistä. Pohjasta vapautuva fosfori ruokkii levien kasvua pahentaen Itämeren rehevöitymisongelmaa. Kuolleen levämassan hajottaminen kuluttaa happea pohjanläheisestä vedestä, mikä puolestaan pahentaa happikatoa. Näin syntyy kierre, jossa happea kuluu, fosforia vapautuu, levämassa lisääntyy ja meren kunto heikkenee.

Itämeren tulevaisuuden kannalta ulkoiseen kuormitukseen puuttuminen on tärkeää, sillä nykyinen sisäinen kuormitus on seurausta menneestä ulkoisesta kuormituksesta. Ulkoista kuormitusta onkin onnistuttu vähentämään esimerkiksi tehokkaammilla jätevedenpuhdistusmenetelmillä, sekä rajoittamalla lannoitteiden käyttöä maanviljelyksessä. Meren pohjasta vapautuvien ravinteiden vuoksi nämä vähennystoimet eivät kuitenkaan ole juuri näkyneet Itämeren tilan kohenemisena. Tulevaisuudessa ilmastonmuutos kasvattaa sademääriä, mikä lisää maalta tulevia ravinnevalumia. Lisäksi kohonneet lämpötilat saattavat kiihdyttää rehevöitymistä. Näin ollen nykyiset toimet ulkoisen kuormituksen vähentämiseksi eivät yksinään ole riittäviä parantamaan Itämeren tilaa.

Suomi on sitoutunut EU:n meristrategiapuitedirektiivin tavoitteeseen saavuttaa Itämeren hyvä ekologinen tila vuoteen 2020 mennessä. Nykyisillä, ainoastaan ulkoiseen kuormitukseen keskittyvillä toimenpiteillä tätä tavoitetta ei pystytä saavuttamaan. BSAG näkee sisäisiin ravinnevarantoihin puuttumisen oleellisena askeleena Itämeren tilan parantamisessa.

Niin kutsutut merellä suoritettavat toimenpiteet (eng. sea-based measures) tarjoavat mahdollisuuksia sisäisen kuormituksen vähentämiseksi. Fosforin liukenemista sedimentistä voidaan estää esimerkiksi merenpohjan kemiallisella käsittelyllä ja pohjien hapetuksella. Pohjan ruoppaaminen puolestaan poistaisi fosforipitoisen sedimentin merestä. Myös biologiset keinot, kuten simpukoiden viljely, voisivat vaikuttaa ravinnevarantojen dynamiikkaan suotuisalla tavalla.

Edellä esiteltyihin menetelmiin sisältyy kuitenkin yhä runsaasti riskejä ja epävarmuuksia. Hapettomuudesta kärsivät pohja-alueet ovat laajoja, eikä niihin pidä kajota harkitsemattomasti. Itämeren ekosysteemin herkkyyden ja ravintoverkkojen yksinkertaisuuden vuoksi meren ekologisiin prosesseihin puuttumisessa on oltava hyvin varovainen. BSAG haluaa olla mukana lisäämässä sekä sisäisiin ravinnevarantoihin, että merellä suoritettaviin toimenpiteisiin liittyvää tutkimusta. Esimerkiksi pienillä lahdilla ja rannikkoseuduilla toteutettavat pilottihankkeet auttaisivat testaamaan erilaisten keinojen toimivuutta pienemmässä mittakaavassa, ja parhaimmillaan parantaisivat samalla paikallisesti näiden alueiden tilaa.

Sisäisiä ravinnevarastoja ja mahdollisia pohjan kunnostustoimenpiteitä kartoitettiin laajemmin Suomen ympäristöministeriön tilaamassa selvityksessä. BSAG osallistui selvitykseen osana kansainvälistä asiantuntijakonsortiota. Selvityksen pääsee lukemaan kokonaisuudessaan täältä. 

LAHJOITA