Uudistava maatalous houkuttelee nuoria

BSAG ja Soidinsuon tila järjestivät yhdessä Tulevaisuusleirin helmikuussa maataloudesta kiinnostuneille nuorille.  Leirillä pohdittiin meidän ruokajärjestelmämme vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Nuoret jakoivat yhteisen huolen yksipuolisten viljelykäytäntöjen ja eläintuotannon keskittyneisyyden vaikutuksista ihmisten, eläinten ja ympäristön hyvinvointiin. Myös maatalousyrittäjien asema yhteiskunnassamme herätti keskustelua.

Samaan aikaan yhteiskunnallinen keskustelu ruoantuotannon ympäristövaikutuksista johtaa herkästi ääripäihin. Tulehtunut keskusteluilmapiiri ei helpota nuoren tuottajan asemaa. Mielipiteitä löytyy jokaiselta, mutta käytännön ymmärrys yhä harvemmalta. Joutuvatko nuoret selittelemään ammattinsa olemassaoloaan yhteiskunnallisella tasolla? Onko nuorten tehtävänä tuoda sävyjä mustavalkoiseen lihakeskusteluun?

Monimutkaiset rakenteet muutoksen hidasteena

Jyväskylän yliopiston Kauppakorkeakoulun tutkijatohtori Irene Kuhmonen aloitti Tulevaisuusleirin tutkijapuheenvuorollaan. Puheenvuorossa keskityttiin ruokajärjestelmän systeemisyyteen, sen tulevaisuuskuviin ja historiaan.

Nykyjärjestelmää on leimannut keskittymiskehitys, joka on seurausta fossiilimetaboliasta. Keskittyminen on ajanut ruoantuotantoa yksipuolisesti tehostumaan kannattavuuden edellytykseksi. Siitä huolimatta maataloutta horjuttavat jatkuvat kannattavuuskriisit ja kestävyysongelmat.

Ruokajärjestelmää voidaan tulkita ruokaregiimeinä, jotka kuvaavat järjestelmän organisoitumistapaa. Tämän hetken vallitseva regiimii on globalisaatioregiimi, joka alkoi Suomen liittyessä EU:hun. Tähän mennessä regiimin vaihtumista on aina edellyttänyt jokin kriisi, joka muodostuu sisäisestä haavoittuvuudesta ja ulkoisesta epävakaudesta. Nykyjärjestelmässä on havaittavissa molempia piirteitä, jotka ennustavat regiimin vaihtumista. Mutta voisiko seuraavaa regiimiä rakentaa ennakkoon välttääksemme kriisin?

Onko nuorten tulevaisuus vain epävarma?

Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa meidän ruoantuotantoomme jo nyt 2020-luvulla. Kuinka viljelyolosuhteet muuttuvat vielä seuraavien vuosikymmenten aikana, jos nykyistä kehityskulkua ei saada hidastettua? Entä miten varmistamme ylisukupolvisuuden näkökulman neitseellisiä luonnonvaroja hyödynnettäessä panosintensiivisessä järjestelmässämme?

Suomalainen ruoantuotanto on riippuvainen monista tuontipanoksista, kuten lannoitteista ja valkuaisrehuista. Meidän tulisi minimoida ruoantuotantomme ulkoisvaikutuksia, koska se parantaisi systeemimme kestävyyttä. Nykyisen ruokajärjestelmän riippuvuussuhteet ja epävakaudet eivät luo alalle tarvittavaa ennakoitavuutta ja luotettavuutta.

Positiivista puhetta tarvitaan maatalouteen

Ruoantuotannon ja ympäristötekojen yhteensovittaminen tuo myönteisiä vaikutuksia maataloudelle. Se voisi myös parantaa alan julkisuuskuvaa, joka loisi positiivista virettä. Maatalousalan houkuttelevuus ei parane vastakkainasettelulla, muutosvastaisuudella tai heikolla kannattavuudella.

Esimerkiksi karjatalous on joutunut tikunnokkaan julkisessa keskustelussa. Kuitenkin laiduntava nauta voi tuottaa monia biodiversiteettihyötyjä ja karjanlanta vähentää meidän riippuvuuttamme mineraalilannoitteista. Kestävä karjatalous vaatii kuitenkin muutosta nykyisiin tuotantomenetelmiin ja meillä olisi paljon mahdollisuuksia lisätä karjatalouden omavaraisuutta.

Nuorena toivoisin myös maatalousalan sisälle positiivisempaa sävyä. Miten saamme nuoret innostumaan maataloudesta? Minusta jokaisen maatalousyrittäjän tulisi pohdita, miten puhuu omasta työstään mahdollisille jatkajille. Jos keskustelua leimaa jatkuva negatiivisuuden kierre, jossa ongelmien syypäät etsitään aina muualta, se ei välttämättä innosta nuoria jatkamaan.

Nuorten asemaa muutoksen tekijänä tulee korostaa

Ruoantuottajien asema ympäristöongelmien ratkaisijana voi parantaa maatilojen kannattavuutta ja kriisinkestävyyttä. Se myös innostaa uusia tekijöitä alalle. Nuoret ovat kiinnostuneita maaperän hyvinvoinnista ja ennakkoluulottomia kokeilemaan uudistavia viljelykäytäntöjä.

Tulevaisuusleirillä nuoret jakoivat yhteisen näkemyksen ruoantuotannosta, joka toimii tasapainossa luonnon kanssa. Maatalouspolitiikkaa tulisi tulkita ympäristölinssien läpi, koska ilman elinvoimaisia ekosysteemejä, meillä ei ole ruoantuotantoa. Se tulee muistaa, jotta tulevilla sukupolvilla on myös mahdollisuus kannattavaan ruoantuotantoon.

Maatalousala tulee aina olemaan myös tulevaisuuden ala ja ilman toivoa, ei ole tulevaisuutta. Toivo paremmasta tulevasta ohjaa ihmiset toimimaan konkreettisesti tavoitteidensa eteen. Ja sitä maatalousala totisesti tarvitsee.