Omistatko vesialuetta, jossa elää uhanalainen tai muuten harvinainen eliölaji tai ekosysteemi? Onko rantavetesi harvinaisten eläinlajien lisääntymis- tai levähdyspaikka? Onko vesialueesi harvinaisen luonnonkaunis tai onko siellä harvinainen luonnonmuodostelma?
Haluaisitko suojella rantavesiäsi esimerkiksi ruoppaukselta tai kalastukselta, jotta luonnon monimuotoisuus tai kauneus säilyisi? Jos kyllä, vesialueesi voisi sopia suojelualueeksi.
Jotta vesialueestasi voi tulla suojelualue, sen tulee täyttää luonnonsuojelulaissa määritellyt suojeluarvot. Toisin sanoen vesialueelta pitää löytyä esimerkiksi suojelua kaipaavaa lajistoa tai elinympäristöjä.
Suojelualueen perustamiseksi sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Voit perustaa yksityisen suojelualueen tai myydä vesialueesi valtiolle suojelualueeksi.
Yksityisen suojelualueen perustaminen tarkoittaa, että alueen omistajat säilyvät jatkossakin suojellun vesialueen haltijoina ja omistajina. Prosessi etenee näin:
Vesialueen omistajat ottavat yhteyttä paikalliseen elinvoimakeskukseen, joka arvioi suojelualueen perustamisedellytykset. Metsähallitus arvioi alueen luontoarvoihin perustuvan suojelutarpeen yhdessä elinvoimakeskuksen kanssa.
Elinvoimakeskus ja vesialueen omistajat sopivat alueen käyttörajoituksista, rauhoitusmääräyksistä ja alueen suojeluun liittyvistä korvauksista.
Vesialueen omistaja tai osakaskunta hakee elinvoimakeskukselta suojelualueen perustamispäätöstä.
Elinvoimakeskus tekee suojelupäätöksen ja suojelualue on perustettu.
Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä eikä meriluonnon säilyminen ole koskaan itsestään selvää. Suojelupäätöksellä pystytään vaikuttamaan siihen, että arvokkaat vesialueet säilyvät kauniina, puhtaina ja luonnoltaan monimuotoisina myös jälkipolville.
Alueen myyminen valtiolle suojelualueeksi tarkoittaa, että suojelupäätöksen ja kaupan jälkeen alue siirtyy valtion hallintaan ja omistukseen. Prosessi etenee näin:
Vesialueen omistajat ottavat yhteyttä paikalliseen elinvoimakeskukseen, joka arvioi suojelun edellytykset yhdessä Metsähallituksen kanssa. Elinvoimakeskus pyytää tarvittaessa valtuutuksen hankinnasta ympäristöministeriöltä.
Kaupan ja alueen mahdollisen lohkomisen jälkeen ympäristöministeriö siirtää hallinnan elinvoimakeskukselta Metsähallitukselle, joka päättää rajoituksista.
Elinvoimakeskus tekee suojelupäätöksen ja suojelualue on perustettu.
Merelliset suojelualueet on yleensä valittu pinnan päällisten luontoarvojen perusteella, mutta on tärkeää suojella luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita alueita myös pinnan alta. Näin Itämerelle ominaiset lajit selviävät ja lajit voivat alkaa uudelleen levitä suojelluilta alueilta takaisin muuallekin.
Pieta Jarva, strategiajohtaja, BSAG
Suojelupäätöksen hakemisesta vastaavat vesialueen omistajat. Mikäli vesialueellasi on useampi omistaja, projekti tulee aloittaa keskustelemalla asiasta vesialueen muiden osakkaiden kanssa.
Päättäkää, haluatteko hakea alueelle yksityistä suojelua vai myydä alueen valtiolle suojelualueeksi. Vesialueen osakaskunnan on päätettävä suojelualueen hakemisesta yhteisaluelain mukaisesti. Vasta, kun vesialueen osakaskunta on tehnyt päätöksen suojelualueen perustamisesta, on aika olla yhteydessä paikalliseen elinvoimakeskukseen (EV-keskus).
Elinvoimakeskuksen tehtävänä on selvittää täyttääkö vesialueenne suojelualueen kriteerit. Elinvoimakeskus kartoittaa, onko alueellanne arvokasta ja harvinaista lajistoa tai suojelua vaativia elinympäristöjä. Alueita ei suojella turhaan.
Metsähallitus toimii asiantuntijana suojelualueen rajoitusten määrittämisessä. Jos säilytte jatkossakin vesialueen omistajina, voitte vaikuttaa sen tuleviin käyttörajoituksiin.
Rajoitukset räätälöidään sen mukaan, millaista suojelua alue tarvitsee. Suojelualueella voidaan esimerkiksi kieltää merihiekan otto sekä muu merenpohjaa vahingoittava toiminta. Myös kalastusta tai ruoppaamista voidaan rajoittaa, mikäli se katsotaan alueen luontoarvojen kannalta tarpeelliseksi.
Case
Projektipäällikkö, meriluonnon monimuotoisuus; Viestintäasiantuntija
Suojelukoordinaattori, meriluonnon monimuotoisuus
