Tutki maaperän elämää
Maapallon tihein lajikirjo löytyy maaperästä. Kourallisessa hyvinvoivaa maata on enemmän eliöitä kuin ihmisiä on maapallolla. Täällä voit tutustua terveen maaperän eliöihin, joiden kierrättämät ravinteet auttavat kasveja kasvamaan pelloillamme.
Ihmeellinen maaperä
PERUSTA RUOANTUOTANNOLLE
Hyvinvoiva maaperä ja sen eliöt ovat perusta lähes kaikelle ruoantuotannolle.
RAVINTEITA KASVIEN KÄYTTÖÖN
Maaperän mikrobit vapauttavat ravinteita kasvien käyttöön hajottamalla eloperäisiä aineita, kuten kuolleita kasvin osia.
HAITALLISET YHDISTEET POIS MAAPERÄSTÄ
Mikrobit hajottavat haitallisia yhdisteitä maaperässä.
HIILTÄ VARASTOON
Terve maaperä pystyy mikrobien avulla varastoimaan hiiltä pitkäaikaisesti ja merkittäviä määriä.
MAAPERÄN ELIÖITÄ
Maaperä on koti neljännekselle kaikesta monimuotoisuudesta. Kuitenkin vain osa maaperän eliöistä ja 1 % mikrobeista tunnetaan. Tutustutaan elämään jalkojemme alla.
Sukkulamadot
Sukkulamadot eli nematodit ovat hyvin pieniä ja kestäviä eläimiä, nimensä mukaisesti sukkulamaisia, lankamaisia matoja. Samoja matosukuja elää ympäri maailman: niitä löytyy maaperästä erittäin runsaslukuisena mistä vain.
Pelkästään Suomen peltomaata kaivaessaan voi löytää tuhat eri sukkulamatolajia. Maailmanlaajuisesti niitä tunnetaan noin 200 000. Kooltaan Suomen peltomaassa elävät sukkulamadot ovat puolesta millimetristä muutamaan milliin. Sukkulamadot hyödyntävät monenlaista ravintoa, ja runsaslukuisuutensa vuoksi niillä on erittäin tärkeä merkitys ekosysteemin toiminnassa.
Hyppyhäntäiset
Hyppyhäntäisiä on monenlaisia, ja niitä elää maaperän eri kerroksissa. Hyppyhäntäiset ovat hyönteisten, hämähäkkieläinten, lintujen ja joidenkin nisäkkäiden ruokaa. Itse ne käyttävät ravintonaan muun muassa sienirihmastoa ja voivat siten osallistua sienitautien torjuntaan.
Hyppyhäntäisten ulosteet ovat mikrobien ruokaa, joten mitä enemmän niitä on, sitä enemmän on mikrobitoimintaa. Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, voi hyppyhäntäisistä olla myös haittaa, sillä jotkut hyppyhäntäiset syövät bakteereja ja toisten hyppyhäntäisten munia. Eräät kasveja syövät lajit voivat jopa vahingoittaa satoa.
Punkit
Punkit kärsivät valitettavasta sekaannuksesta, sillä ihmiset mieltävät ainoastaan verta imevät puutiaiset punkeiksi. Hyödylliset maaperäpunkit kuitenkin eroavat näistä loisista, ja kaikkinensa punkit muodostavat huiman monimuotoisen eliölajiryhmän. Niiden elintavat vaihtelevat aina kasvinsyöjistä petoihin.
Punkit kuuluvat kahdeksanjalkaisina hämähäkkieläimiin, ja kooltaan ne ovat millin kymmenesosasta kolmeen millimetriin. Punkit hajottavat eloperäistä ainesta ja lannoittavat maata.
Hämähäkit
Hämähäkit ovat taitavia saalistajia, jotka syövät surutta kaiken kiinni saamansa. Ne ovat myös monen muun lajin tärkeää ravintoa. Kaikki maaperässä elävät hämähäkkilajit tainnuttavat saaliinsa myrkyllä. Tämän jälkeen hämähäkit valelevat saaliinsa ruuansulatusentsyymillä ja nauttivat sitten ateriansa nestemäisessä muodossa.
Myös peltomaassa elää hämähäkkejä, vaikkakin metsämaata vähemmän. Tämä johtuu peltomaan epävakaammista elinolosuhteista. Pelloilta voi löytää susihämähäkkejä sekä riippu- ja kääpiöhämähäkkejä.
Karhukaiset
Karhukaiset ovat varsinaisia superselviytyjiä. Niitä elää kaikenlaisissa ympäristöissä, ja ne selviytyvät passiivisen lepotilan ansiosta niin absoluuttisesta nollapisteestä, erilaisista myrkyllisistä kemikaaleista, kuivuudesta, painevaihteluista kuin voimakkaista röntgen-, ultravioletti- ja gammasäteilyistä.
Maaperässä karhukaiset voivat olla joko kasvinsyöjiä tai petoja, jotka käyttävät kurkussaan olevaa stilettiä kasvisolujen tai saaliseläinten keihästämiseen.
Rataseläimet
Rataseläimet ovat 0,1–0,5 millimetrin mittaisia planktoneliöitä, joita elää myös maaperässä. Rataseläimiä on maassa paljon, jopa 500 000 yksilöä neliömetrillä. Suomessa niitä ei ole tutkittu lainkaan. Rataseläin käyttää ravinnokseen elollisia hiukkasia, joissa on bakteereja ja alkueliöitä.
Mikrobit
Mikrobit – kuten bakteerit, sienet ja arkeonit – ovat erittäin tärkeitä maaperän ekosysteemin kannalta. Ne huolehtivat monista tehtävistä, joita muut maaperän eliöt eivät pysty hoitamaan. Vaikka eloperäistä ainesta hajottavat mikrobit ovatkin maaperän pienimpiä asukkaita, on niitä niin paljon, että koko niiden biomassa on yli kymmenkertainen verrattuna maapallon kaikkien eläinten yhteispainoon.
Siirat
Siirat ovat oikeastaan maalle nousseita äyriäisiä. Nämä soikeat, 14-jalkaiset eläimet ovat tarkkoja asuinpaikastaan ja herkkiä kuivuudelle. Ne eivät viihdy myöskään liian happamassa maassa. Siirat voivat kasvaa jopa kahden sentin kokoisiksi.
Lierot
Lierot ovat hyödyllisiä maan rakenteen muokkaajia. Lierojen liikehdintä kuohkeuttaa maata, ja niiden ulosteista muodostuu maahan kestäviä maamuruja. Peltojen yleisimmät lierolajit ovat kasteliero, peltoliero ja onkiliero. Kastelierot kaivautuvat pystysuoraan maan syvyyksiin, ja niiden kaivamat käytävät tekevät maasta ilmavampaa ja toimivat veden kulkureitteinä. Peltoliero elää verrattain lähellä maanpintaa ja käyttää eloperäistä ainesta ravinnokseen maan pintakerrosta samalla möyhentäen. Onkiliero taas elää aivan maan pinnassa.
Änkyrimadot
Änkyrimadot ovat noin kolmen sentin mittaisia vaaleita matoja, jotka elävät maan pintakerroksissa. Niillä on tärkeä tehtävä eloperäisen aineksen hajottajina ja ravinteiden kierrättäjinä.
Alkueläimet
Alkueläimet on rataseläinten ohella vähiten tunnettu eliöryhmä Suomen maaperässä: niitä ei ole tutkittu lainkaan. Tutkittavaa kuitenkin riittäisi, sillä lajeja on varmasti satoja ja yksilöitä miljardeja jo yhden neliömetrin alalla. Vaikka alkueläimistä ei ole paljon tietoa, niillä on epäilemättä merkittävä rooli ravintoverkossa jo niiden lukumäärän vuoksi. Jotkin alkueläimet saalistavat bakteereita, mikä rajoittaa niiden määrää. Maavedessä elävät yksisoluiset alkueläimet ovat ameboja, ripsieliöitä ja siimaeliöitä.
Mykorritsat
Mykorritsat eli sienijuuret toimivat kasvien apuna maan kasvukunnon kehittämisessä. Sienijuuret muodostavat kasvin ja sienen välille molempia osapuolia sopivissa olosuhteissa hyödyttävän symbioosin. Suomen peltomaissa on yleensä aina keräsieniä, mutta niiden määrä ja lajisto vaihtelevat.
Sienijuuren toiminta riippuu olosuhteista. Useimmat kasvit luovat symbioosin sienen kanssa siten, että sienirihmat kasvavat kasvien juuriin sekä juurisolujen sisälle ja väleihin. Sieni saa kasvilta ravinnokseen yhteyttämistuotteita. Sienten rihmastot laajentavat kasvien juuristoja kasvamalla juurikarvoja kauemmas ja pääsemällä käsiksi pienempiin huokosiin kuin juurikarvat. Tämä tehostaa kasvin ravinteiden- ja vedenottokykyä.
Jenni Jääskeläinen
Projektipäällikkö, uudistava maatalous