Merialue kannattaa suojella, ennen kuin on liian myöhäistä

Elinympäristöjen katoaminen ja pirstoutuminen ovat maailmanlaajuinen uhka luonnon monimuotoisuudelle. Niistä kärsivät myös Itämeren lajit. Arvokkaita vedenalaisia elinympäristöjä voidaan säilyttää merellisten suojelualueiden avulla. 

Alueen omistajan näkökulmasta suojelualue on yksi keino varautua tulevaisuuteen. Se kannattaakin perustaa juuri silloin, kun sitä ”ei tarvittaisi”, eli kun omaa vesialuetta tai sen välitöntä lähiympäristöä ei uhkaa esimerkiksi kalankasvattamo tai teollisuushanke. Hankkeiden edetessä suojelu voi olla jo liian myöhäistä. Tässä mielessä suojelua voisi verrata kotivakuutuksen ottamiseen. Vakuutustakaan ei kannata ottaa siinä vaiheessa, kun tulipalo on jo eteisessä. 

Suojelualue varmistaa vesialueelle myös selkeät pelisäännöt, joihin omistaja voi tukeutua, mikäli omalla vesialueella esiintyy häiritsevää ja luontoa vahingoittavaa käytöstä ulkopuolisten toimesta.

Monimuotoisuus on Itämeren elinehto

Etenkin Itämeren matalat rantavedet ja saaristo ovat vedenalaisen monimuotoisuuden aarreaittoja. Pinnan alle kätkeytyy vaihtelevia elinympäristöjä, jotka tarjoavat asuinpaikkoja erilaisille lajeille. Meriajokas huojuu hiekkapohjalla, vedenalaiset kalliot tarjoavat alustan rakkohaurulle, ja syvyyksissä hehkuvat koristeelliset punalevät.  

Lajien ja elinympäristöjen monipuolisuus ylläpitää niin kutsuttua toiminnallista monimuotoisuutta, joka on luonnon hyvinvoinnille oleellista. Toiminnallisen monimuotoisuuden voi ajatella eräänlaisena ”puuhien kirjona”, jossa meren lajit edesauttavat ekosysteemin hyvinvointia tekemällä itselleen tyypillisiä asioita: simpukat kirkastavat vettä suodattamalla siitä epäpuhtauksia, kotilot ja katkat syövät rihmalevää vesikasvien ja kivien pinnoilta, rakkohauru ja muut monivuotiset levät ja vesikasvit sitovat ravinteita. Kalakanta kukoistaa, kun kutupaikat pysyvät kunnossa ja ympäristö tarjoaa poikasille suojaa.

Tämä kaikki hyödyttää myös suojelualueen perustavaa vesialueen omistajaa. 

Merelliset Natura-alueet tarjoavat vain osittaista suojaa

Osa meriluonnoltaan arvokkaista yksityisistä alueista kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Alueen omistajalle saattaa tulla yllätyksenä, ettei Naturaan kuuluminen yksinään välttämättä turvaa vedenalaisia luontoarvoja erityisen hyvin. 

Natura-alueilla on voimassa niin kutsuttu heikentämiskielto. Mitään toimenpidettä ei ole alueella suoraan kielletty, kunhan se ei oleellisesti heikennä niitä luontoarvoja, joiden perusteella alue on Natura 2000 -verkostoon liitetty. Esimerkiksi lintujen suojelemiseksi perustetuilla Natura-alueilla voidaan sallia merenpohjan kaivaminen, vaikka se todennäköisesti vaikuttaa paikalliseen meriluontoon negatiivisesti. 

Omistaja saa merialueelleen lisäsuojaa, kun Naturaan kuuluva alue suojellaan myös yksityisenä suojelualueena. Tällöin alueella myös kielletään meren luontoarvoja vahingoittavia toimia. Kiellot suunnitellaan aina yhteistyössä alueen omistajan kanssa. 

Suojelun arvoista meriluontoa kuitenkin löytyy runsaasti myös nykyisten Natura-alueiden ulkopuolelta, eikä Naturaan kuuluminen ole edellytys yksityiselle merensuojelulle. 

Me BSAG:ssa autamme yksityisiä vesialueiden omistajia perustamaan merensuojelualueita. Tunnistamme suojelua kaipaavat luontoarvot, suunnittelemme suojelurajoitukset yhdessä alueen omistajien kanssa, ja hoidamme suojeluun liittyvän viranomaisbyrokratian. Avullamme on suojeltu jo yli 5000 hehtaaria arvokasta meriluontoa. Mikäli omistat vesialuetta Itämerellä, ja olet kiinnostunut sen suojelemisesta, ota meihin yhteyttä!