Vuokrapeltojen hoitotoimet sadontuottokyvyn parantamiseksi

Vuokrasopimuksiin voidaan sisällyttää ehtoja toimenpiteistä, jotka tukevat pellon tuottavuutta ja pitkäaikaista arvonkehitystä. Vuokrapelloilla tämä voi tarkoittaa erilaisia hoitotoimenpiteitä, joista on hyvä sopia tapauskohtaisesti tilanne ja osapuolten tarpeet huomioiden. Koska kustannukset vaihtelevat toimenpiteen mukaan, maanomistajan ja viljelijän kannattaa sopia niiden reilusta jaosta etukäteen.

Säännöllinen kalkitseminen ylläpitää sopivaa pH:ta

Hyväkuntoisen maan happamuus (pH) on viljelykasveille sopiva, kun maa on neutraali tai lievästi hapan. Suomessa yleinen ongelma on liiallinen happamuus, sillä maaperämme on luontaisesti hapanta ja herkästi happamoituvaa.

Sopiva pH-taso saavutetaan säännöllisellä, tarpeeseen perustuvalla kalkituksella. Ylläpitokalkitus noin viiden vuoden välein auttaa pitämään pH:n tasaisena. Riittävä kalkitus on tärkeää, sillä se parantaa ravinteiden käyttökelpoisuutta viljelykasveille, mikä vähentää lannoitustarvetta ja ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin.

Vuokrapeltojen pH-arvo on keskimäärin matalammalla tasolla kuin viljelijän omistamilla pelloilla. Jos lohkojen pH on hyvin alhainen, vuokranantajan ja vuokraajan kannattaa laatia yhteinen suunnitelma sen nostamiseksi useamman vuoden aikana.

Toimiva ojitus on viljelyn perusta

Hyvä vesitalous on perusta kasvien terveelle kasvulle. Kun kuivatus toimii, ylimääräinen vesi poistuu lohkolta tehokkaasti salaojien tai sarkaojien avulla, eikä maaperään kerry liikaa kosteutta, joka voisi haitata kasvien hapensaantia ja kasvua.

Suomessa vajaa 70 % pelloista on salaojitettu. Maanomistajan ja viljelijän kannattaa keskustella ojituksen ylläpidosta, sillä se on aikoinaan ollut merkittävä investointi ja sen toimivuus on pellon arvoa ylläpitävä tekijä.

Salaojakartta on keskeinen apuväline salaojituksen ylläpidossa. Se näyttää ojien sijainnit pellolla. Kartta voi olla maanomistajalla paperisena, mutta jos sitä ei löydy, sen voi tilata Salaojayhdistykseltä. Tilauksen voi tehdä maanomistaja itse tai viljelijä maanomistajan luvalla.

Vesi pois pellosta

Reunaojat tukevat salaojituksen toimintaa estämällä pellon ulkopuolelta tulevan valuma-alueen veden pääsyn peltoon ja suojaavat näin salaojaverkostoa ylikuormittumiselta. Ne myös johtavat salaojien keräämät kuivatusvedet pois pellolta.

Ajan myötä reunaojiin kertyy helposti maa-ainesta ja kasvillisuutta, joten ne on aika ajoin kaivettava auki. Veden on virrattava esteettä salaojajärjestelmän läpi laskuaukkoon saakka. Laskuaukkojen tukkeutuminen esimerkiksi puiden ja pensaiden juurista estää virtauksen, joten niiden ympäriltä on tarvittaessa poistettava kasvillisuutta. Maanomistajan on hyvä näyttää vuokraajalle laskuaukkojen sijainnit, jotta veden virtauksen säännöllinen tarkistus sujuu esimerkiksi viljelytöiden yhteydessä.

Myös salaojiin ja lietekaivoihin kertyy lietettä, mikä heikentää veden kulkua. Lietteen kertymiselle alttiilla maalajeilla kaivot on puhdistettava ja salaojat huuhdeltava säännöllisesti. Laskuaukkojen, kaivojen ja salaojien sijainnit löytyvät salaojakartasta.

Salaojituksen ylläpito

Hyvin hoidettu salaojitus kestää vuosikymmeniä. Suomessa suurin osa salaojituksista on kuitenkin tehty jo 1960–1980-luvuilla, joten monilla pelloilla tarvitaan nyt salaojien täydennys- ja uusintaojitusta.

Viljelijä voi toteuttaa peltojen salaojituksen tai säätösalaojituksen maanomistajan suostumuksella. Näihin toimenpiteisiin, samoin kuin vanhojen ojien korjaukseen tai täydennykseen, on mahdollista hakea investointitukea ELY-keskukselta.

Tukiosuudesta huolimatta kyseessä on merkittävä investointi, joten viljelijän ja maanomistajan kannattaa sopia, miten kustannukset jaetaan oikeudenmukaisesti.

Maan rakenne kuntoon

Maan rakenteen hoito on monipuolinen kokonaisuus. Vuokrasopimuksissa voidaan sopia esimerkiksi maanparannusaineiden lisäämisestä peltoon ja nurmikasvien viljelystä. Maanparannusaineita on sekä orgaanisia että epäorgaanisia, ja sopiva valinta riippuu viljelymaan tilasta sekä viljeltävien kasvien tarpeista

Orgaaniset maanparannusaineet, kuten lanta ja kasvimateriaalit, lisäävät maahan eloperäistä ainesta. Tämä edistää maan rakennetta, vähentää tiivistymisriskiä ja parantaa maan vedenläpäisykykyä.

Maanparannuskuidut parantavat maan mururakennetta, lisäävät eloperäisen aineksen määrää ja ehkäisevät eroosiota sekä fosforin valumista vesistöihin.

Rakennekalkitus eroaa tavallisesta kalkituksesta. Sen tavoitteena on paitsi nostaa maan pH-arvoa, myös parantaa savimaiden rakennetta pitkäaikaisesti. Näin voidaan vähentää maa-aineksen ja siihen sitoutuneiden ravinteiden, kuten fosforin, huuhtoutumista.

Kipsi sopii savimaille ehkäisemään fosforin huuhtoutumista. Lisäksi se toimii rikin ja kalsiumin lähteenä. Kipsiä voi käyttää maan rakenteen parantamiseen erityisesti savimailla, jotka sisältävät paljon magnesiumia ja alumiinia. Kipsin käyttö ei kuitenkaan ole kaikille pelloille soveltuva ratkaisu, joten soveltuvuus on syytä varmistaa ennen levitystä.

Nurmikasvien viljely parantaa maaperän rakennetta ja lisää eloperäisen aineksen määrää. Kun nurmikasviseoksiin lisätään syväjuurisia lajeja, niiden juuristo ulottuu syvälle ja kuohkeuttaa maata. Samalla juuret tuovat ravinteita takaisin pintakerrokseen. Vesistöjen varrelle voidaan perustaa suojavyöhykkeitä monivuotisella nurmella. Ne vähentävät maa-aineksen kulkeutumista pellolta veteen ja pienentävät vesistöjen ravinnekuormitusta.