Viherristilippu salkoon Topeliuksen päivänä 

Ennen sininen ja valkoinen, nyt vihreä ja likainen. Viherristilipussa siniristin on korvannut vihreä risti harmaalla pohjalla. Värit symboloivat rehevöitynyttä Itämerta ja talvisten jääpeitteiden katoamista. Värit on poimittu Sentinel-2-satelliitin tuottamista kuvista Itämerestä. 

BSAG haluaa herättää tempauksellaan keskustelua Itämeren kriittisestä tilasta ja muistuttaa, että meren suojelu on myös ihmisten hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kysymys.  

Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä. Meillä on kaksi vaihtoehtoa: voimme hyväksyä meren tilan heikkenemisen tai ryhtyä toimiin palauttaaksemme Itämeren puhtauden ja elinvoimaisuuden. BSAG tekee työtä Itämeren hyvinvoinnin puolesta ja kutsuu päättäjiä, yrityksiä ja kansalaisia valitsemaan toiminnan.  

Valkoinen merijää ja sininen meri 

14. tammikuuta on Zacharias (Zachris) Topeliuksen syntymäpäivä.  

Topelius oli keskeinen henkilö 1850–60-luvulla Suomen lipun värejä koskeneessa keskustelussa. Topeliuksen johdolla fennomaanit propagoivat sinistä ja valkoista Suomen kansallisväreiksi.  

Helsingfors Tidningen julkaisi 9.6.1863 Topeliuksen kirjoituksen nimimerkillä Undecumque.  

”Valkea on maamme väri satamamme sulkevien kuuden pakkaskuukauden aikana – kuten sanottu, Suomen lippu on luonnonvälttämättömyys. — 

Meren tyttärenä, josta se on noussut, ja josta kohoaminen edelleen jatkuu, Suomen on lipussaan käytettävä pohjoisten merien molempia värejä, valkoista ja sinistä, sulkevan jään ja avoimen veden värejä.” (katkelma)  

BSAG:n viherristilippu on visuaalinen hälytyslippu merkkinä siitä, että Itämeren tila on muuttunut.  Rehevöityminen ja meriveden lämpötilan nousu vaikuttavat paitsi luontoon, myös ihmisten elämään ja tulevaisuuteen.  

Ilmastonmuutos kiihdyttää rehevöitymistä

Itämeri kärsii maalta tulevasta ravinnekuormituksesta. Etenkin fosfori ja typpi ruokkivat sinileviä ja rihmaleviä, jotka lisääntyvät nopeasti ja peittävät alleen hitaammin kasvavat, valoa tarvitsevat lajit.  

Levämassan hajottaminen puolestaan kuluttaa happea meren pohjasta. Tämän seurauksena Itämeren pohjalla on Irlannin kokoinen kuollut eli hapeton alue, jossa pohjaeläimet, kalat ja muut eliöt eivät pysty elämään. Hapettomilta alueilta vapautuu pohjaan aiemmin sitoutunutta fosforia, mikä kiihdyttää rehevöitymisen noidankehää.  

“Ilmastonmuutos pahentaa rehevöitymisen vaikutuksia. Harmaat ja sateiset talvet lyhentävät jääpeiteaikaa ja lisäävät ravinnevalumia maalta mereen. Tämä lisää mereen päätyvää ravinnekuormaa ja laskee meriveden suolapitoisuutta”, kertoo Anna Klemelä, meriluonnon monimuotoisuudesta vastaava projektipäällikkö BSAG:ssä.  

Suolaista ja viileää vettä tarvitsevat Itämeren lajit, kuten sinisimpukka ja meriajokas, kärsivät myös veden lämpötilan noususta. Vaikutukset ulottuvat ravintoketjuihin.  

“Meret ovat perinteisesti olleet tehokkaita hiilinieluja. Rehevöitymisen ja lajiston köyhtymisen myötä Itämerestä on paikoitellen tullut ilmastonmuutosta kiihdyttävien kasvihuonekaasujen päästölähde. Maalta tulevat ravinnevalumat on saatava kuriin, ja meren lajeja on suojeltava nykyistä tehokkaammin”, sanoo Klemelä.

BSAG:n Itämeren viherristilippu -tempauksen yhteistyökumppanit ovat Hasan & Partners, Liberte, Magia Labs, Globe Hope ja LSB Yhtiö. Lämmin kiitos kaikille!