Tiesitkö
Itämeri on nuorin planeettamme meristä. Se muotoutui noin 10 000 – 15 000 vuotta sitten, viimeisimmän jääkauden jälkeen.
Itämeren ekosysteemi on ainutlaatuinen. Itämerta ympäröi suuri ja tiheästi asutettu valuma-alue, joka altistaa meren monenlaisille ongelmille. Näistä ongelmista huolimatta Itämeri on myös kaunis ja paikoin hyvin monimuotoinen kotipaikka erilaisille eliöille.
Itämeri on nuorin planeettamme meristä. Se muotoutui noin 10 000 – 15 000 vuotta sitten, viimeisimmän jääkauden jälkeen.
Itämeri on mailman toiseksi suurin murtovesialue. Murtovesi tarkoittaa, että vesi on suolaisempaa kuin makea vesi, mutta vähempisuolainen kuin valtameret.
Murtovesi luo haastavat olosuhteet Itämeren organismeille. Monet lajit elävät sopeutumisensa äärirajoilla ja ovat erityisen haavoittuvaisia ympäristön muutoksille.
Itämeren keskisyvyys on 54 metriä siinä missä Välimeren keskisyvyys on 1500 metriä. Mataluudesta johtuva pieni vesimassa tekee Itämerestä haavoittuvaisen.
Mereinen kuollut alue on merenpohjaa, josta happi on kulutettu loppuun. Maailman kymmenestä suurimmasta alueesta Itämerellä on seitsemän. Pahimmillaan kuolleet alueet ovat kattaneet 90 000 km2 koko Itämeren 392 000 km2:sta.
Lannoitteissa käytetystä fosforista suurin osa tulee rajallisesta resurssista, fosfaattikivestä. Arviot sen varojen riittävyydestä vaihtelevat 50 ja 300 vuoden välillä. Silti fosforia käytetään huolettomasti ja sen annetaan vuotaa vesistöihin, joissa se aiheuttaa rehevöitymistä.
Fosfori ja typpi ovat tärkeitä maanviljelyksessä käytettäviä ravinteita. Fosforin määrä maapallolla on rajallinen, ja typpilannoitteiden valmistaminen kuluttaa runsaasti energiaa ja kiihdyttää ilmastonmuutosta. Suljettu ravinteiden kierto ratkaisisi nämä ongelmat.
Arvokkaiden ravinteiden vuotaminen ravintoketjusta on estettävä. Ravinteet on otettava talteen eläinten lannasta, jätevesien puhdistusprosessista, elintarviketeollisuuden sivuvirroista ja kotitalouksien orgaanisesta jätteestä. Talteen otetut ravinteet voidaan tämän jälkeen käyttää uudelleen ruoantuotannossa. Tämä parantaisi myös Itämeren tilaa, sillä ylimääräiset ravinnevalumat eivät enää päätyisi vesistöjen kautta sitä rehevöittämään.