Vaaralliset aineet

Vaarallisiksi aineiksi luokitellaan aineet, jotka ovat myrkyllisiä eliöille, jotka saattavat rikastua ravintoketjussa, ja joiden hajoamisaika on pitkä. Itämeren veden hitaan vaihtuvuuden vuoksi sen pohjaan on kertynyt runsaasti tällaisia aineita meren laajalta valuma-alueelta. Niitä päätyy mereen mm. yhdyskuntien jätevesistä, maataloudesta, meriliikenteestä ja teollisuudesta. Osa Itämeren pohjassa olevista aineista on tullut pitkienkin matkojen päästä ilmasta laskeumana.

Erilaisia aineita on kertynyt Itämeren veteen ja pohjasedimentteihin lukematon määrä, mutta niiden esiintymisessä voi olla suurtakin alueellista vaihtelua. Itämeren pohjassa on myös radioaktiivisia aineita, joista suurin osa on peräisin Chernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta vuodelta 1986. Lisäksi pohjaan on sotien jälkeen haudattu erilaisia kemiallisia aseita, joista vapautuu edelleen haitallisia aineita ympäristöön.

Joidenkin aineiden, kuten PCB:n, dioksiinien ja hyönteismyrkkynä käytetyn DDT:n haitallisuuteen havahduttiin jo vuosikymmeniä sitten, ja niiden määrä Itämeressä ja sen eliöissä on säädösten ja kieltojen myötä laskenut. Toisaalta uusia kemikaaleja päätyy mereen jatkuvasti monenlaisista lähteistä. Esimerkiksi jotkin torjunta-aineet, laivojen pohjamaalit sekä palonestoaineet sisältävät haitallisia yhdisteitä. Yhdyskuntien jätevesien mukana mereen kulkeutuu esimerkiksi kosmetiikassa käytettyjä kemikaaleja, lääkeaineita sekä mikromuoveja.

Aineiden vaarallisuus perustuu niiden haitallisiin vaikutuksiin meren eläimissä. Ravintoketjun alkupään pienet eliöt saavat aineita elimistöönsä omasta ravinnostaan tai elinympäristöstään. Mikäli eläimen elimistö ei pysty hajottamaan aineita, ja eläin jää saaliiksi isommalle pedolle, päätyvät myrkyt seuraavaksi isomman pedon elimistöön. Näin jokainen ravintoketjun lenkki saa elimistöönsä entistä runsaamman lastin vaarallisia aineita.

Etenkin ravintoketjujen huippupedot, kuten hylkeet, merikotkat ja isot petokalat, ovat kärsineet vaarallisista aineista. Ne voivat vaikuttaa eläinten lisääntymiskäyttäytymiseen, haurastuttaa linnunmunia, haitata poikasten kehitystä ja altistaa eläimiä erilaisille sairauksille heikentämällä niiden immuunipuolustusta. Myös ihmiset saavat osansa myrkyistä; Itämeren kaloihin kertyneiden haitta-aineiden vuoksi niitä suositellaan syötäväksi vain tietyissä rajoissa.

LAHJOITA