Kaasut

Pilottitutkimus tuo uutta tietoa järvien ilmastovaikutuksista 

Kaasut-hankkeessa tutkitaan pintaveden ja ilmakehän välisten metaani- ja hiilidioksidipäästöjen sekä vedenlaadun alueellista vaihtelua kahdella eteläsuomalaisella järvellä. Hankkeessa pyritään ymmärtämään rantavesien merkitystä järvien kasvihuonekaasutaseen kannalta. Tavoitteena on selvittää, millaista alueellista vaihtelua järvien pintavesistä vapautuvan metaanin ja hiilidioksidin pitoisuuksissa on, ja miten lähivaluma-alueiden maankäyttö ja muut hydrologiset ominaisuudet vaikuttavat hiilen kiertoon ja kasvihuonekaasujen vapautumiseen. Kertynyt tutkimustieto tuodaan ympäristöhallinnon kannalta mahdollisimman suoraan sovellettavaan muotoon, muun muassa avoimina paikkatietoaineistoina. Kaasut-hanke on kolmiosaisen hankekokonaisuuden ensimmäinen osa.

Lisääntyvä kuormitus vaikuttaa järvien hiilitaseeseen

Ravinteiden ja eloperäisen aineksen hajakuormitus Suomen järviin on lisääntynyt pääosin muuttuneen maankäytön ja ilmaston muuttumisen myötä. Kuormituksen seurauksena järvet voivat rehevöityä, tummua, samentua ja liettyä. Nämä muutokset vaikuttavat järvien hiilitaseeseen eli siihen, kuinka paljon vesistö sitoo ja vapauttaa hiiltä ilmakehään. SAARI-hankkeessa toteutettu tutkimus Etelä-Suomen rannikkoalueilla osoitti eloperäisen aineksen määrän vaikuttavan voimakkaasti pintaveden metaani- ja hiilidioksidipitoisuuksiin. Nyt selvitetään, päteekö sama järvissä. Se tarkoittaisi, että järvien pintavesistä vapautuu kasvihuonekaasuja ilmakehään huomattavasti arvioitua enemmän. 

Järvien sisäisestä ympäristövaihtelusta ei ole juurikaan tietoa 

Suomessa on noin 56 000 vähintään hehtaarin kokoista järveä, joiden yhteispinta-ala on runsaat 30 000 neliökilometriä. Tämä vastaa lähes kymmenesosaa koko maan pinta-alasta. Valtaosa Suomen järvistä on muodoltaan sokkeloisia, ja niiden keskisyvyys on vain seitsemän metriä. Se tarkoittaa, että suurta vaihtelua voi esiintyä paitsi järvien välillä myös yksittäisen järven sisällä – niin järvityypissä ja ympäristöpaineissa kuin tilassa ja toiminnassakin. 

Suurin osa Suomen järvistä on luokiteltu tyypiltään ja tilaltaan sillä oletuksella, että pääosin järvien keskiosissa tehdyt havainnot edustavat koko järveä. Koska valtaosa Suomen järvivesistä on matalia, syvillä ja rannasta etäällä sijaitsevilla alueilla tehdyt mittaushavainnot eivät kuitenkaan edusta järvien tilan ja toiminnan tosiasiallista vaihtelua. Ravinteiden ja eloperäisen aineksen pitoisuudet ovat keskimäärin suurempia matalissa ja rannanläheisissä pintavesissä kuin järvien keskellä. Lisäksi rantavedet lämpenevät ulappavesiä enemmän ja useammin, mikä kiihdyttää erityisesti metaanin muodostumista ja vapautumista ilmakehään.