Julkiset ruokahankinnat vauhdittamaan uudistavaa viljelyä
Suomen julkisilla ruokahankinnoilla on valtava voima ohjata sitä, millaista ruokaa Suomessa tuotetaan. Silti tämä ostovoima ei vielä täysimääräisesti muutu muutosvoimaksi. Kun tavoitteena on uudistaa ruokajärjestelmää, myös julkisten hankintojen on ohjattava kysyntää oikeaan suuntaan.
Suomen julkisissa keittiöissä tarjoillaan 350 miljoonaa ateriaa vuodessa. Julkisella sektorilla on siis valtava ostovoima. Se vaikuttaa hankinnoillaan siihen, millaista ruokaa tuotetaan ja millaisilla tuotantotavoilla on Suomessa tulevaisuutta.
Ilmastokriisi ja maaperän köyhtyminen lisäävät tarvetta kestävämmälle ruuantuotannolle. Suomi tavoittelee kansallisessa ruokastrategiassa kestävien ruokajärjestelmien edelläkävijyyttä vuoteen 2040 mennessä, mikä näkyy myös julkisten ruokahankintojen kestävyystavoitteissa.
Ristiriita tavoitteiden ja talouskurin välillä näkyy
Uudistavan viljelyn tavoitteet näkyvät kansallisen ruokastrategian toimeenpanosuunnitelmassa esimerkiksi maaperän kasvukunnon, hiilensidonnan, luonnon monimuotoisuuden ja ravinteiden kierron kautta. Näiden tavoitteiden vieminen käytäntöön julkisissa hankinnoissa on kuitenkin haastavaa.
Erityisesti ristiriita tavoitteiden ja talouskurin välillä on näkyvä. Vaikka tahtoa on, käytännössä kuntien kireä taloustilanne ja hintavetoiset kilpailutukset sanelevat usein tulokset.
Hankintoja tehdään helposti ensisijaisesti kilohinnan, volyymin ja toimitusvarmuuden perusteella. Ne voivat rajata uudistavasti viljeleviä, erityisesti pienempiä ja paikallisia tuottajia, julkisten hankintojen ulkopuolelle.
Tavoitteet eivät muutu teoiksi itsestään
Julkisten hankintojen vastuullisuus jää usein vapaaehtoisuuden varaan. Kun lainsäädännön pitäisi velvoittaa, muotoilu veltostuu liian helposti muotoon: ”organisaatiot voivat”. Näyttää siltä, että sama pätee myös EU-komission juuri julkaisemaan ehdotukseen uudeksi julkisia hankintoja koskevaksi asetukseksi.
Miten kunnianhimoisiin kansallisiin ja EU-tason tavoitteisiin aiotaan päästä, jos muutos nojaa tällä hetkellä käytännössä yksittäisten edelläkävijöiden aktiivisuuteen?
Ratkaisuja on jo kehitteillä
Toivoa kuitenkin on, sillä ratkaisuja kehitetään koko ajan. Suomessa tehdään hartiavoimin töitä sen eteen, että viljelijöiden, jalostajien ja muiden ruokaketjun toimijoiden kestävään tuotantoon liittyvä osaaminen, tuotteistaminen ja markkinoille pääsy vahvistuvat. Tätä apua on toimijoille tarjolla myös KEKRI-hankkeessa, jossa BSAG on mukana.
KEKRI-hankkeessa tarjotaan tukea myös julkisen hankinnan edustajille. Kehitämme parhaillaan hankintaohjetta, jotta uudistavan viljelyn tuotanto pääsisi paremmin osaksi julkisia hankintoja. Lisäksi tarjoamme julkisia hankintoja tekeville apua ketterämmän hankinnan mahdollistavan DPS:n eli dynaamisen hankintajärjestelmän käytössä.
Pelkkä yksittäisten toimijoiden tukeminen ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan myös päätöksentekoa ja sääntelyä, joka ohjaa hankintoja samaan suuntaan.
Jos kunta ei osta nykyistä kestävämmin tuotettua ruokaa, se ei luo kysyntää kestävämmälle tuotannolle.
Alina Nikula, projektipäällikkö, BSAG
Julkinen ruokahankinta on maatalouspolitiikkaa
Ostovoima ei automaattisesti muutu muutosvoimaksi. Suomella ja EU:lla on kunnianhimoiset tavoitteet ruokajärjestelmän uudistamisesta. Silti niiden ohjaamilla julkisilla hankinnoilla ostetaan ruokaa tavalla, joka ei välttämättä tue näitä tavoitteita.
Tärkein kysymys ei liene se, onko kunnalla varaa ostaa vastuullisempaa ruokaa, vaan se, onko sillä varaa olla ostamatta. Jos kunta ei osta nykyistä kestävämmin tuotettua ruokaa, se ei luo kysyntää kestävämmälle tuotannolle. Silloin tuottajilla on vähemmän syytä ja mahdollisuuksia muuttaa tuotantoaan. Halvin kilo voi tulla kalliiksi.
Lue lisää siitä, miksi kestävästi tuotettu ruoka ei yleisty julkisissa keittiöissä KEKRI-hankkeen markkinaselvityksestä.
OTA YHTEYTTÄ
Uudistavan maatalouden uutiskirje
Liity tilaajaksi ja pysy kärryillä, miten uudistavan maatalouden valtavirtaistaminen etenee.
