BLOGI: Micun mietteitä – tiedosta ymmärrykseen ja vaikuttavaan toimintaan

Kesäloma on alkanut ja päässä on tilaa ajatella avarammin. Tilanne on rauhoittunut kaoottisen kevään jälkeen, tai ainakin saamme nyt hetken hengähdystauon. Aika näyttää, minkälainen syksy meitä odottaa. Saariston rauhassa on kuitenkin nyt aikaa käydä läpi viime kuukausien erikoisia tapahtumia. Tutustuin myös tuoreisiin asennetutkimuksiin ja pohdin muuttiko koronakevät laajemmin ajatteluamme – ja jos, niin miten?

Suuret ja pienet teot

Nyt tiedämme ainakin, että pystymme tarvittaessa muuttamaan toimintaamme isosti ja nopeasti. Mutta onko se pysyvän ja kestävän muutoksen kannalta paras ratkaisu? Pitäisikö muutoksen tapahtua hitaammin, ettei ihmisiä putoa kelkasta ja ehdimme sopeutua?

Toisaalta, mikä on oikea tahti? Ekologinen kriisi on vielä ratkaistavissa, mutta mitä enemmän hukkaamme aikaa, sitä nopeammin joudumme myöhemmin muuttumaan. On siis kiire ryhtyä heti mahdollisimman vaikuttaviin ja isoihin tekoihin. Muutoin saatamme tärvellä mahdollisuutemme hallittuun siirtymään kohti kestävää maailmaa.

Vaikka ilmastonmuutoksen torjunta ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen maalla ja merellä edellyttävät erittäin mittavia ja laajakantoisia toimenpiteitä, myös yksittäisten ihmisten teoilla on iso merkitys. Jokaisen panosta tarvitaan. Koronakriisi osoitti, että laaja joukko ihmisiä saadaan tarvittaessa nopeasti muuttamaan toimintaansa. Meistä jokainen voi siis vaikuttaa. Tämä tarkoittaa myös, ettemme voi ulkoistaa ilmastonmuutoksen torjumista ja luonnon monimuotoisuuden pelastamista päättäjille, yrityksille tai millekään muulle organisaatiolle. Jokainen meistä on vastuussa siitä, mihin suuntaan maailma menee. Me ostamme, äänestämme, olemme työntekijöitä, työnantajia tai yrittäjiä, käytämme ääntämme somessa, ja teemme muita merkityksellisiä valintoja ja päätöksiä arjessa koko ajan. Muutos tapahtuu yksi ihminen kerrallaan.

Mutta onko ihmisillä riittävä tieto tosiasioista? Tai haluammeko viime kädessä edes ymmärtää, mihin tilaan olemme ajaneet maapallomme ja mitä meidän pitää tehdä, jotta se säilyisi elinkelpoisena? Asenne ratkaisee, tässäkin. Tietoa on kyllä halukkaille tarjolla. Jos on halu muuttua, yleensä siihen myös löytyvät keinot.

Kun tietää oikean suunnan, voi aloittaa pieninkin teoin ja edetä muutoksessa askel kerrallaan. Pieni teko voi tuntua merkityksettömältä, mutta silläkin voi vaikuttaa. Mitä useampi muuttaa toimintaansa, sitä suurempi yhteisvaikutus. Jokainen teko on myös esimerkki muille ja signaali markkinoille ja päättäjille.

Muuttiko koronakriisi asenteitamme?

Todennäköisesti koronakriisi muutti asenteitamme, mutta millä tavalla? Ymmärrämmekö nyt paremmin luonnon ja ekosysteemien merkityksen kaikelle elämälle, myös ihmisen tulevaisuudelle? Vai käperrymmekö entistä enemmän sisäänpäin? Muutummeko yhä globaaleimmiksi vai korostuuko alueellisuus tai paikallisuus? Kuinka pysyväksi asenteiden muutos jää?

Ympäristöministeriö ja SYKE toteuttivat juuri luontosuhdebarometrin, jonka mukaan jopa neljännes suomalaisista kokee luontosuhteensa muuttuneen myönteisesti koronakriisin aikana. Luonnon kokee tärkeäksi tai erittäin tärkeäksi 80 % suomalaisista. Vielä useampi suomalainen (83 %) näkee, että Suomen tulisi pysäyttää luonnon köyhtyminen. Luonnon arvostus ja huoli luonnon tilasta ovat kasvaneet.

Näistä tuloksista huolimatta kysely antaa monilta osin ristiriitaisen kuvan suomalaisten suhtautumisesta luontoon. Luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen tunnistaa uhaksi vain harva, vaikka se on mahdollisesti jopa isompi uhka ihmiskuntaa kohtaan kuin ilmastonmuutos. Lähes neljännes kokee, että luonnonsuojelu on rasite elinkeinoelämälle. Toisaalta yli 60 % vastaajista piti luonnon monimuotoisuuden suojelua taloudellisesti kannattavana, mutta lukema oli pudonnut hieman edellisestä kyselystä. Lähes kolmannes vastaajista on sitä mieltä, että luonto on ensisijaisesti ihmisen käyttöä varten. Haluammeko syödä kakun, mutta silti pitää sen?

Elinkeinoelämän valtuuskunta EVAn tuore Arvo- ja asennetutkimus kertoo, mitkä ovat suomalaisten mielestä yhteiskunnan suurimmat uhat. Ei ole yllättävää, että laaja talouskriisi on kiilannut listan kärkeen, mutta on huolestuttavaa, että ilmastokriisi on pudonnut ykkössijalta vasta neljänneksi (EVAn raportti Näitä Suomi murehtii). Ilmastonmuutosta isommiksi uhiksi koetaan nyt laajat pandemiat ja siirtolaisaalto. Vastaajista noin 50 % näkee, että koronavirusepidemia on luonnon oma tapa vähentää liikakansoitusta ja huolehtia ympäristön ja ilmaston kantokyvystä (EVAn raportti Luonnon vastaisku). Vajaa puolet vastaajista katsoo, että koronakriisin jälkeen ilmastotavoitteista on tingittävä.

EVAn näkemyksen mukaan suomalaiset suhtautuvat luonnon kehitykseen hyvin fatalistisesti, mistä voi tehdä erilaisia tulkintoja. ”Se voi heijastella pettymystä siitä, miten hitaasti ihmiskunta on kokonaisuudessaan onnistunut leikkaamaan kasvihuonepäästöjään. Toisaalta se tarjoaa mahdollisuuden olla vaatimatta lisätoimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi, kun luonto hoitaa.”

Tämä saa miettimään, että tieto siirtolaisaaltojen ja pandemioiden juurisyistä ja eri asioiden riippuvuuksista ei ole vielä läpäissyt riittävästi ihmisten tietoisuutta. Pelkäämme seurauksia, muttemme hahmota ilmastonmuutoksen ja biodiversiteettikadon laajamittaisia vaikutuksia kaikkeen elämään emmekä näe, miten voimme tähän vaikuttaa. Riskinä on, että yritämme hoitaa laastarilla asiaa, jonka syyt ovat paljon syvemmällä. Kyselyssä kiinnittää huomion myös se, että EVAn listalla suurimmista uhista ei ole lainkaan luonnon monimuotoisuuden romahtaminen.

Näiden kyselyjen tulokset ovat kiinnostavia sitä taustaa vasten, että World Economic Forumin mukaan yli puolet maailman taloudesta on riippuvaista luonnosta ja sen säilymisestä. WEF toteaakin, että:

“Nature loss is a planetary emergency. Humanity has already wiped out 83 % of wild mammals and half of all plants and severely altered three-quarters of ice-free land and two-thirds of marine environments. One million species are at risk of extinction in the coming decades – a rate tens to hundreds of times higher than the average over the past 10 million years.

The World Economic Forum’s 2020 Global Risks Report ranks biodiversity loss and ecosystem collapse as one of the top five threats humanity will face in the next ten years. Human societies and economies rely on biodiversity in fundamental ways. Nature loss matters for most businesses – through impacts on operations, supply chains, and markets.”

Muuttuuko maailman meno?

Tyttäreni kyseli juuri metsäkävelyllä, onnistummeko pelastamaan maailman. Riittävätkö nykyiset toimenpiteet, hän mietti. En osannut vasta, mutta sanoin, että toimia pitää joka tapauksessa. Toivoa ei voi menettää ja jokaisella teolla on merkitystä. Esimerkiksi Itämeri on vielä pelastettavissa.

Haluan ajatella, että näemme nyt paremmin biodiversiteetin ja kokonaisuudessaan terveen luonnon merkityksen meille. Toivon, että ymmärtäisimme uudelleen rakentamisen ja korjaamisen tarpeen. Kestävä toiminta ei enää riitä, vaan pitää myös korjata jo rikki mennyttä.

Lainaan BSAG:n hallituksen puheenjohtajan Saara Kankaanrinnan sanoja: ”Tekoäly mullistaa maailman, sanotaan. Luonnon älyn rinnalla koneäly tuntuu verrattain vaatimattomalle. Korona antoi vauhtia digiloikalle, mutta tarvitsemme sitäkin kipeämmin luontoälyloikan.”

Jospa ymmärtäisimme luonnon arvon ja voiman – kun annamme luonnon toimia, se kyllä osaa toimia, myös ihmisen hyväksi. Toivottavasti maailma nytkähti nyt piirun verran kohti suurempaa ymmärrystä ekologisesta kriisistä ja tarpeesta toimia. Ehkä olemme ainakin hivenen viisaampia kuin alkuvuonna.

Michaela Ramm-Schmidt

Toimitusjohtaja, Baltic Sea Action Group