BLOGI: Suomalaisen ruuan laatua vaalitaan yhdessä


Blogi / 9.03.2020

”Tuletko kirjoittamaan meidän kanssamme kirjaa suomalaisen ruoan laadusta?” Näin houkuttelevan kutsun sain viime vuonna. Vastasin välittömästi kyllä. Aihe on liian tärkeä sivuutettavaksi kiireiden vuoksi.

Laadulle on perusteensa. Ei saksalainen ruoka ole laadukasta, koska se on saksalaista. Suomalainen ruoka ei ole laadukasta, koska se on suomalaista. Laatukriteerien pohtiminen on tärkeää myös tuottajalle, joka haluaa olla mukana tulevaisuudessa.

Suomalaiset rakastavat puhua teknisistä näkökohdista, kuten kylmäketjusta, toimitusvarmuudesta tai ruoan puhtaudesta. Tekninen laatu on yksi ulottuvuus, vahvasti osa suomalaisen ruoan laatua. Ruoa herkullisuus, suomalaiset maut tai maaperää, vesistöjä ja ilmastoa koskevat vaikutukset – nämä teemat ovat tulevaisuutta. Samoin ruoantuotannon vaikutus luonnon monimuotoisuuteen tai köyhtymiseen ja tuotannon kemikaalikuorma. Laatu pitäisi olla sellaista, että tuottaja, luonto ja kuluttaja voivat hyvin.

***

Itse kirjoitin esseen, joka käsittelee laatukriteereitä ympäristönäkökulmasta. Essee on muotona miellyttävän vapaa ja pohdiskeleva, ja kirjoittaessa oli ajatuksilla lupa rönsyilläkin. Pyrin ottamaan mukaan myös kuluttajien heikkoja signaaleja ja toisaalta hahmottelin tasoa, jolle meidän pitäisi pyrkiä tulevaisuuden ruoantuotannossamme. Me voimme olla vielä parempia ja jopa maailman parhaita.

Silloin kun tavoite tuntuu liian korkealta, se on todennäköisesti oikein asetettu. Se määrittää koko työskentelyn tason. Tavoitteen saavuttaminen ei ole luotisuora linnuntie tästä ylöspäin jyrkässä kulmassa. Jokainen ymmärtää, että reilu ja hallittu muutos on hidasta. Mutta koko ajan olisi muistettava mihin pyrimme – vaikkakin se tuntuisi utopistisen kaukaiselle ja kahta askelta eteenpäin seuraisi yksi taaksepäin.

Sanomalla ääneen systeemin kipukohtia voimme parantaa, ja ohjata myös tukea niille jotka sitä muutokseen tarvitsevat. (Tämä pätee ihan joka elinkeinoon, ei vain maatalouteen). Ison muutoksen avain on tietenkin maatalouspolitiikka, joka rattia kääntää. Käytännössä muutoksen avain on neuvonta ja koulutus, joka on kuin navigaattori perille pääsemiseksi.

***

Kirjaa kirjoittaessa oli myös selvää, että kukin kirjoittaja vastaa omasta tekstistään. Opimme paljon toistemme teksteistä ja tavoista ajatella. Meitä yhdistää intohimo laatuun, eikä kaikesta tarvitse olla samaa mieltä. Yksimielisyyteen ei voinut jokaisessa yksityiskohdassa edes pyrkiä, sillä tekstit syntyivät itsenäisesti. Jari Hanska teki huikeasti suurimman työn kirjoittaessaan koko kirjan ja yhdistäessään asiat esseestä toiseen. Projektin päättyessä totesimme, että bonuksena meistä neljästä oli tullut ystäviä.

Koska kyseessä oli pamfletti, sävy on paikoin pohdiskeleva, paikoin ärhäkkä. Pamfletti oli uusi muoto itselleni, mielenkiintoisesti ymmärtävän ympäristövaikuttamisen ytimessä. Osalle kirja on taatusti liian ymmärtävä ja valtavirtainen, osalle liian kriittinen ja utopistinen. Kaikkea se ei kata, mutta toivottavasti antaa ituja keskusteluun. Eri argumenttien tunnistaminen ja tunnustaminen on yksi askel siinä, että löydämme pienimmät yhteiset nimittäjät.

Teen yhteistyötä maidontuottajien, vegaanien, tuottajajärjestön, tiedostavien kuluttajien, kulutuskriittisten ekologien, metsästävien omavaraisperheiden, eläinoikeusaktivisten, eläintilojen ja tavallisten suomalaisten perheiden kanssa. Kaupunkilaisten ja maalaisten, suomalaisten. Meitä kaikkia yhdistää osallisuus ruokayhteiskunnassa ja pyrkimys parempaan. Tuloksia saadaan vain, jos pystymme ymmärtämään toisiamme ja sen myötä tekemään tekoja yhdessä.

Saara Kankaanrinta

BSAG -säätiön hallituksen puheenjohtaja ja perustaja
ja yksi Suomalaisen ruoan laatukirjan kirjoittajista

LUE LISÄÄ UUTISIA

LAHJOITA