Euroopan maatalous vedenjakajalla – kuullaanko Itämerta EU:ssa


Blogi / 2.12.2019

Itämeren ja ilmaston kannalta yksi merkittävimmistä politiikkakokonaisuuksista eli Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka (CAP) on jälleen päivitettävänä seuraavalle seitsenvuotiskaudelle 2021-2027. CAPin ja siihen liittyvän lainsäädännön uudistuksessa laaditaan säännöt 365 miljardin euron budjetin jakamisesta viljelijöille. EU:n rahoittama budjettiosuus tulee pienentymään edellisestä kaudesta noin 10%:lla, millä on vaikutusta paitsi yksittäisen viljelijän tukipottiin, myös siihen miten tuet jakautuvat suhteellisesti suoran hehtaarituen ja mahdollisten ehdollisten kannustimien (1 pilari) ja maaseudun kehittämistuen (2 pilari, mm. ympäristö- ja ilmastotoimien korvaukset) välillä.

Nyt 57-vuotiasta CAPia on uudistettu, tervehdytetty ja viherretty kierroksittain vuodesta 1992 lähtien. Edellisen kauden ohjelmassa yhtenä uudistuksena oli suorien tukien viherryttäminen eli pakolliset ympäristöön liittyvät vaatimukset maatalousmaan käyttöön kaikille tuensaajille. Tämä  ei ollut onnistunut muutos ympäristön eikä viljelijän näkökulmasta. Vuoteen 2027 ulottuvaan CAP kehikkoon komissio on esittänyt 1 pilarin viherryttämisen korvaamisen ns. ekojärjestelmällä (eco-scheme), joka tekisi osan 1 pilarin hehtaarituista vapaaehtoisia viljelijöille. Tämä olisi merkittävä muutos aiempaan. Toinen merkittävä muutos on kansallisen toimeenpanon ja liikkumavaran lisääminen, mikä toteutettaisiin kansallisten strategisten suunnitelmien pohjalta. Komissio myös esittää, että vähintään 30% maaseudun kehittämistuista (2 pilari) tulisi ohjata ilmasto- ja ympäristötoimiin. Tässä olisi huomattava, lähes 10 prosenttiyksikön kasvu edelliskauteen verrattuna EU:n tasolla keskimäärin, vaikka kokonaispotti ratkaisee todellisen ympäristötoimien euromäärän. Itämeren maiden osalta yksikään maa ei budjetin mukaan ylittänyt 25% osuutta ympäristö- ja ilmastotoimille (agri-environment-climate measures) maaseudun kehittämisohjelmassa 2014-2020. Suomen osalta tämä osuus oli vajaat 20%.

Niin, Itämeri. Minkälainen uuden CAPin tulisi olla Itämeren näkökulmasta? Itämeren valuma-alueesta viljelysmaata on 22%. Tästä pieni murto-osa on Suomenlahden pohjoispuolella. Merkittävimmät maatalousalueet kun tunnetusti ovat Tanska, Skåne, Koillis-Saksa, Puola ja Liettua, sekä EU:n ulkopuoliset Kaliningrad, Valko-Venäjä ja Ukraina. Näistä edellä mainituista Latvia, Liettua, Puola ja Saksan kaksi osavaltiota olivat ne, jotka allokoivat suhteellisesti vähiten (5-13%) maaseudun kehittämistukia ympäristö- ja ilmastotoimenpiteisiin edellisellä kaudella.

Maaseudun kehittämistukia ei tule ainakaan EU-budjetista jaettavaksi  aikaisempaa määrää; komissio ehdottaa yli 16 miljardin euron leikkausta 2 pilarin budjettiin. Komission esityksen voikin nähdä osittain ratkaisuna, jolla pyritään lisäämään ympäristö- ja ilmastotoimien laajuutta, vaatimustasoa ja tehoa. Kiristämällä ja täsmentämällä ehdollisuuden vaatimuksia (säädökset, SMR ja hyvät ympäristökäytännöt, GAEC) ja tarjoamalla lisäkannustimia 1-pilarin ekojärjestelmien kautta, voidaan maataloutta kokonaisuudessaan ohjata ottamaan käyttöön kestävämpiä viljelymenetelmiä 1 pilarin kautta. Myös Euroopan parlamentin maatalousvaliokunnan kanta on, että ekojärjestelmät tulee ottaa käyttöön ja rahoittaa 20% osuudella suorien tukien budjetista.

Tämä ei kuitenkaan näytä käyvän Suomelle, eikä myöskään Ruotsille, jotka ovat ajaneet ja ajavat edelleen vahvasti vapaaehtoisuuteen perustuvaa ympäristön huomioimista CAPissa. Suomen ja Ruotsin mielestä kunnianhimoisemmat ympäristötavoitteet tulee toteuttaa 2 pilarin vapaaehtoisten korvausjärjestelmien kautta. Käänteisesti tämä tarkoittaa sitä, että suurin osa tuista jaettaisiin vain perusvaatimukset täyttäville tiloille, pohjatasoa pidemmälle menevistä kestävyystoimenpiteistä ei palkittaisi, eikä ympäristötoimiin tulisi kannusteita tai tulosperusteisia elementtejä.

Globaalit haasteemme ja niiden paikalliset ilmentymät, kuten luonnon monimuotoisuuden väheneminen, sään ääri-ilmiöt ja vesien rehevöityminen, ovat jo sitä luokkaa, että meidän on nähtävä asiat pidemmässä aikaperspektiivissä ja tehtävä perusteellisia muutoksia talousjärjestelmään ja yhteiskuntaa ohjaaviin politiikkoihin. EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa on otettava ensi askel sille polulle, jolla maaperää köyhdyttävistä ja luontoa yksipuolistavista tuista asteittain luovutaan ja ohjataan julkista rahaa enemmissä määrin kestävään maatalousmaan hoitoon.

Tämä tarkoittaa kokonaisvaltaisuutta ja systemaattista pitkäjänteisyyttä, jossa päämääränä on elävä, hiiltä varastoiva, ravinteita ja vettä pidättävä ja hyvin tuottava pelto. Tämä on perusta sekä kasvin- että eläintuotannolle ja resurssiomavaraiselle maataloudelle.

Oleellista on, että tätä suuntaa tukevat viljelykäytännöt otetaan käyttöön mahdollisimman laajalti. Se onnistuu vain tuomalla nämä läpileikkaavasti koko maatalouspolitiikkaan. Suomessa on erinomaiset edellytykset pysäyttää maatalousmaan hiilikato ja siirtyä ilmastoviisaaseen maatalouteen. Tätä tukevia esimerkkejä on jo monia, mm. ruokaketjun yritysten toimet, Luonnonvarakeskuksen uusi strategia sekä MTK:n puheenjohtaja Juha Marttilan tulevaisuuden visio ja tavoite hiilineutraalista maataloudesta (HS 10.11). Poliittisilla päättäjillämme täytyy olla rohkeutta osoittaa johtajuutta ja edistää tätä myös koko Euroopan tasolla.

 

Kaj Granholm

Projektipäällikkö, Baltic Sea Action Group

LUE LISÄÄ UUTISIA

LAHJOITA