SuMaNu: Kiertotalous maataloudessa -seminaari


Uutiset / 28.11.2019

Tavoitteet korkealla ja askel kerrallaan eteenpäin

Circular Economy in Agriculture -seminaari
Finlandia-talo, Helsinki 30.9.2019

Tavoitteet pitää asettaa korkealle, ja niihin päästään vain koordinoidulla yhteistyöllä. Näin voisi tiivistää johtopäätökset kotieläintuotannon lannan kestävää hyödyntämistä käsitelleestä paneelikeskustelusta Suomen EU-puheenjohtajuuskauden kiertotalouspäivien lämmittelytapahtumassa Helsingissä.

järjestivät Finlandia-talolla maanantaina 30.9. Euroopan kestävän kiertotalouden päivien (#edsce19) yhteydessä seminaarin aiheesta Circular Economy in Agriculture – how to advance nutrient circulation, soil quality and healthy environment. Noin 40 henkeä pientuottajista poliitikkoihin osallistui ja pääsi nauttimaan antoisasta paneelikeskustelusta, jossa näkemyksiään jakoivat europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen, professori Jean-Franҫois Soussana, johtaja Juha Nousiainen Valiolta, ympäristöneuvos Saara Bäck ja erikoistutkija Sari Luostarinen Luonnonvarakeskuksesta. Paneelikeskustelun moderoi Erik Sindhöj RISE-tutkimuslaitoksesta Ruotsista.

Sali oli täynnä kuuntelemassa BSAG:n ja SuMaNu-hankkeen järjestämää paneelikeskustelua.

Paneelikeskustelun alustukset kuultiin tutkimuksen ja ympäristöhallinnon puolelta. Tilaisuuden avauksessa tutkija ja SuMaNu-alustahankkeen koordinaattori Minna Sarvi Luonnonvarakeskuksesta kertoi, HELCOMin tilastoihin viitaten, että maalta tuleva fosforikuormitus on alueellisesti painottunut. Kun jätevedenpuhdistamoiden ja teollisuuden päästöjä on saatu vähennettyä, maatalouden hajakuormitus ja erityisesti tiettyjen ravinnekeskittymä alueiden osuus korostuu. Näillä alueilla fosforia päätyy lantaan kotieläintaloudessa keskimäärin enemmän kuin alueen kasvintuotanto tarvitsee. Alueellinen keskittyminen kuvastaa sitä, että kyseessä on maatalouden rakenteeseen ja arvoketjuun liittyvä haaste. Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa syntyy kierrätettävää fosforia 26 000 tonnia vuosittain, josta suurin osa, 19 300 tonnia, on peräisin lannasta. Samalla maataloudessa käytetään mineraalifosforia 11 000 tonnia vuodessa.  Jotta lannan fosforilla pystyttäisiin tehokkaammin korvaamaan mineraalilannoitefosforin käyttöä, tulisi lanta prosessoida siten, että se olisi helpommin kuljetettavissa sitä tarvitseville alueille. SuMaNu -hankkeen (balticsumanu.eu) tarkoituksena on koota yhteen tietoa sekä tehdä suosituksia siitä, miten lannan hyödyntämistä voitaisiin tehostaa sekä tila- että aluetasolla niin, että lannan ravinteet saataisiin nykyistä tehokkaammin ja turvallisesti hyödynnettyä kasvintuotannossa.

Vanhempi tutkija, SuMaNu-alustahankkeen koordinaattori Minna Sarvi piti tilaisuuden avauspuheenvuoron.

Itämeren valtioiden välinen ympäristöpolitiikan yhteistyöelin, Itämeren suojelukomissio eli HELCOM, on lähtenyt Suomen puheenjohtajakaudella (2018-2020) ratkomaan ravinteiden kierron ja ravinnevalumien ongelmaa tekeillä olevan yhteisen ravinteiden kierrätysstrategian kautta. Alustuspuheenvuorossaan ympäristöneuvos ja HELCOMin puheenjohtaja Saara Bäck muistutti, että 98 % Itämerestä kärsii edelleen rehevöitymisestä. Ravinnekiertojen edistämistyö alkoi Suomessa jo vuonna 2010, jolloin silloinen pääministeri Matti Vanhanen asetti tavoitteeksi tehdä Suomesta ravinteiden kierrätyksen mallimaa vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi on toteutettu useita hankerahoitusohjelmia, kuten vuonna 2016 käynnistetty ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelma. Itämeren rantavaltioiden yhteisen strategian pohjaksi on HELCOMissa mm. työn alla ohjeistus standardien luomiseksi lannan ravinnesisällön määrittämiseen. Standardien perustaa laatii paraikaa Itämeren maiden yhteinen hanke, Manure Standards, joka on myös mukana SuMaNu -hankkeessa. Suomen lisäksi myös Saksassa on tartuttu asiaan ja laadittu kansallinen fosforistrategia. HELCOMin Itämeren ravinnekierrätysstrategian tavoitteet hyväksyttiin yhteisesti maiden kesken viime kesänä. Tavoitteessa korostetaan kestävyyttä ja turvallisuutta, ympäristökuormituksen vähentämistä sekä uuden liiketoiminnan synnyttämistä. Ravinnekierrätysstrategian tavoitteet viedään toteutukseen HELCOMin Itämeren toimintaohjelman BSAPin sekä kansallisesti eri politiikkasektorien kautta. Näin Itämeren alueesta luodaan ravinteiden kierrätyksen mallialue.

Lannan ja kestävän ravinteiden kierrätyksen asiantuntija, erikoistutkija Sari Luostarinen tiivisti omassa alustuksessaan keskeiset politiikkakysymykset paneelin pureskeltaviksi. Koska kasvin- ja kotieläintuotannon alueellinen eriytyminen aiheuttaa toisilla alueilla kierrätettävän fosforiylijäämää ja toisilla alijäämää, on tarpeen etsiä myös tilatasoa laajempia ratkaisuja, jotta lannan ravinteet saataisiin tasaisemmin käyttöön ja vesistöhuuhtoumat pienemmiksi. Raakalannan kuljettaminen on kallista ja tehotonta, joten lanta olisi prosessoitava kehittyneemmiksi kierrätyslannoitevalmisteiksi. Tämä tarkoittaisi ennen muuta typen ja fosforin erottamista eri jakeisiin, sekä näiden jakeiden mahdollista jatkojalostusta. Lisäksi lannan orgaaninen aines on tärkeää maan kasvukunnon ylläpidon kannalta ja päätyy prosessoinnissa usein fosforipitoiseen jakeeseen. Politiikkaohjaukselta lannan prosessoinnin edistäminen vaatii lannasta jalostettujen lannoitevalmisteiden markkinoiden kehittämistä ja laadun varmistamista sekä alkuvaiheessaan taloudellista tukea ja kannustimia suurempien prosessointilaitosten edistämiseksi. Oleellista on kohdentaa politiikkatoimia niin, että ne pureutuvat nimenomaan ravinteiden alueelliseen epätasapainoon ja kannustavat kierrätysravinteiden käyttöön mineraalilannoitteiden sijaan.

Paneelissa keskustelivat Sari Luostarinen Lukesta (vas.), Jean-Franҫois Soussana INRAsta, Juha Nousiainen Valiolta, Saara Bäck ympäristöministeriöstä ja europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen. Kuva: Eliisa Malin.

Tilaisuuden ydinosa, paneelikeskustelu, tarjosi erinomaisen, rakentavan ja hyvässä yhteishengessä käydyn keskustelun maatalouden ympäristökysymyksien hallinnasta useasta näkökulmasta. Ansioitunut ilmastotutkija sekä Ranskan lanseeraaman 4-per-mille -aloitteen taustavaikuttaja Jean-Franҫois Soussana painotti, että maaperän hiilellä on keskeinen rooli myös ravinteiden, typen ja fosforin käyttäytymiseen. Optimaalinen hiili-typpi-fosfori suhde takaa, että fosfori pysyy maassa eikä liukene veteen. Maaperän hiilellä ja maaperän hiilivaraston kasvattamisella (jota 4-per-mille aloite edistää) on tärkeä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siksi ravinne-, lanta- ja vesiensuojelukysymystä tulisi tarkastella yhdessä maaperän hiilen ja ilmastokysymysten kanssa. Ilmaston kannalta merkitystä on paitsi maaperän hiilivarastolla, myös koko ruokajärjestelmällä, joka maailmanlaajuisesti aiheuttaa laskentatavasta riippuen jopa yli kolmanneksen kaikista kasvihuonepäästöistä, kuten professori Soussana muistutti. Tällöin tulisi kriittisesti tarkastella mm. fossiilisen energian käyttöä, ruokavaliota ja ruokailutottumuksia, sekä maankäyttöä ja suosia ennen kaikkea luontopohjaisia monihyödyllisiä ratkaisuja, kuten maaperän mikrobiologisen elinvoiman palauttamista ja eloperäistä materiaalia kierrättävää viljelyä. Tämä ei ole pelkästään ilmastonmuutoksen torjumista, vaan myös ilmastonmuutokseen ja sään ääri-ilmiöihin varautumista.

Viime vuosina olemme nähneet paljon esimerkkejä siitä, miten yritykset ovat alkaneet muuttamaan toimintaansa ilmastoystävällisemmäksi ymmärtäen, että tässä kysymyksessä voi olla liiketaloudellisestikin järkevää toimia eturintamassa. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta ajattelusta ja tavoitteen asettelusta on Valio, jota paneelissa edusti Juha Nousiainen, Hiilineutraalin maitoketjun johtaja. Kun hänelle taannoin kommentoitiin, että tuollaisen tavoitteluhan on ”aivan hullua”, Nousiainen vastasi, että ”onko se varmasti riittävän hullua?”. Hän on vakaasti sitä mieltä, että tavoitteet pitää asettaa kauemmaksi kuin tällä hetkellä on teknisesti mahdollista. Nousiainen kertoi Valion tavoittelevan täysin hiilineutraalia maidontuotantoa vuoteen 2035 mennessä. Tätä kohti päästään keinoilla, joita paraikaa tutkitaan ja levitetään laajemmalle: maaperästä huolehtiminen, ilmakehän hiilidioksidin varastoiminen maahan nurmen avulla, tilakohtaiset sekä paikoin alueelliset lannan prosessointiratkaisut ja mineraalilannoituksen vähentäminen sekä fossiilisista polttoaineista luopuminen.

Paneelissa huomioitiin myös kierrätyslannoitevalmisteiden käyttöön ruoantuotannossa liittyvät terveysriskit, kuten esimerkiksi kadmium ja muut haitalliset metallit sekä antibiootit ja niille resistentit mikrobit. Tutkimusta ja seurantaa näiden riskien minimoimiseksi täytyy jatkaa ja toisaalta EU:n uusi lannoitetuoteasetus kattaa myös tuoteturvallisuuteen liittyvät kysymykset..

Kun tavoitteet on asetettu, ja yksityisen ja julkisen sektorin tavoitteet ovat linjassa keskenään, tarvitaan hyvin kohdennettua älykästä sääntelyä ohjaamaan useita toimijoita samanaikaisesti kohti tavoitetta. Keskustelussa europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen peräänkuulutti sektoriajattelusta luopumista ja painotti systeemitason muutosta, jota voidaan ajaa myös kohdennettujen kannustimien kautta. Erityisesti maatalous tulisi kytkeä laajempaan ruokajärjestelmän kokonaisuuteen. Miksi emme ryhtyisi laatimaan Euroopan kestävän ruokajärjestelmän tiekarttaa?

Tämäkin keskustelu osoitti, että voimme joka tapauksessa lisätä tiedonvälitystä ja keskustella asioista enemmän eri sektorien välillä. Kuten Saara Bäck korosti, avoin tiedonvaihto ja luottamusta rakentava keskustelu avaa mahdollisuuksia löytää useita osapuolia hyödyttäviä ratkaisuja.

 

Taustaa: Maatalouden rakenne ruokkii fosforikeskittymiä

Eläin- ja kasvintuotannon alueellinen eriytyminen on ongelma sekä Suomessa että Euroopassa. Keski-Euroopassa asiaan herättiin ensin nitraattipäästöjen aiheuttaman pohjavesien pilaantumisen takia, mutta Itämeren alueella ja Suomessa katsotaan asiaa myös fosforin kannalta.

Yleisesti ottaen kotieläinten lannassa on liikaa fosforia suhteessa typpeen ja kasvin tarpeisiin. Fosfori on uusiutumaton luonnonvara, jonka tuotantoon liittyy huolestuttavia ekologisia, sosioekonomisia sekä geopoliittisia kysymyksiä. Yhdessä typen kanssa se vesistöihin tai pohjasedimenttiin päätyessään kiihdyttää rehevöitymistä. Mutta maaperässä fosfori on kasveille elintärkeä ravinne. Oikea kemiallinen tasapainosuhde typen, fosforin ja hiilen välillä edesauttaa ravinteiden päätymistä kasvien kasvuun ja estää huuhtoutumista vesistöihin.

Tämä tasapaino on häiriintynyt monin paikoin: Suomessa ongelma on kotieläintuotannon ja siksi lannan alueellinen eriytyminen alueille, joilla on tarpeettoman korkeat peltomaan fosforiluvut ja siksi vähän fosforilannoitustarvetta. Ranskassa ongelmaa pahentaa soijan tuonti, joka johtaa eläintuotannon kasautumiseen rannikkoalueille satamien läheisyyteen ja siksi lisää painetta hyödyntää tuontiravinteet kestävästi. Paitsi maaperän toiminnan, myös ilmastonmuutoksen torjunnan vuoksi meidän olisi kyettävä ravinnekiertojen ohella lisäämään hiiltä maahan, ja saada se pysymään siellä. Optimaalinen lannan käyttö on osa myös tätä ratkaisua.

LUE LISÄÄ UUTISIA

LAHJOITA