Jari Eerolan tilalla viljellään uudistavasti
Miten maaperä käännetään hiilinieluksi ja miten ihmeessä maatilan taloutta voi korjata ilmastonmuutoksen hillinnän lomassa? Vastaus kuuluu ”uudistavalla viljelyllä”. Sitä voi nyt opiskella Uudistavan viljelyn e-opistossa.
Noin viisi vuotta sitten Setälä-Eerolan tilan isäntä Jari Eerola totesi, että jotain on tehtävä. Eerolaa ahdisti ja 1600-luvulla perustetun sukutilan talous aiheutti murheita. Tilan kannattavuuden ylläpitäminen vaati yhä enemmän työtä ja resursseja. Eerola, kuten lukuisat muutkin suomalaiset viljelijät, etsi jatkuvasti uusia keinoja pitää toimintansa kannattavana, kunnes tutustui uudistavaan viljelyyn.
Tilan isäntä sai uuden hoivattavan – maaperän. Parantamalla maan kasvukuntoa uudistava viljelytapa mahdollistaa suuremmat sadot ja torjuu maatalouden vesistöpäästöjä sekä ilmastonmuutosta.
Kuulostaako epärealistiselta unelmapuheelta? Eerola on todennut, että sitä se ei suinkaan ole, vaan uudistava viljely on kukkarollekin hyväksi: hyväkuntoinen maa tuottaa suuremman ja varmemman sadon, ja samalla se lisää omavaraisuutta ja pienentää ostopanosten tarvetta.
Mikään patenttiratkaisu uudistava viljely ei kuitenkaan ole, vaan kyseessä on joukko periaatteita ja toimenpiteitä, joita sovelletaan paikallisiin oloihin.
Siirtyminen uudistavaan viljelyyn on ennen kaikkea merkinnyt ajattelutavan muutosta.
Jari Eerola
1900-luvun keksinnöt toivat tuottavuutta aikansa
Mutta minkä takia on löydettävä uusia keinoja ylläpitää kannattavuutta? Vastaus vie 1960-luvulle niin kutsutun ”vihreän vallankumouksen” ajoille, jolloin viljelyalan tuottavuus alkoi nousta merkittävästi maailmanlaajuisesti.
Viljelijöiden käyttöön tuotiin tuolloin useita uusia, yhä käytössä olevia keksintöjä. Peltoja alettiin lannoittaa keinolannoitteilla, kasvitauteja ja tuholaisia torjua kemiallisesti ja työtä tehdä yhä suuremmissa määrin koneellisesti.
Tekniikat ja tekemisen tavat rantautuivat myös Suomeen. Täkäläisille pelloille muun muassa levitettiin tuolloin fosforia huolettomasti. Eerola kertoo, että sukutilallakin toimittiin ajan hengen mukaan. ”Kun alettiin viljellä sokerijuurikasta, nyrkkisääntönä ammattipiireissä oli, että superfosfaattia, jossa oli 10 % fosforia, käytettiin vuosittain tonni hehtaarille eli sata kiloa fosforia, useita vuosia peräkkäin,” Eerola kertoo.
Ravinteita tarvitaan ruuantuotannossa. Liiallisen lannoittamisen haitalliset vesistövaikutukset ilmenivät kuitenkin pian ja nykyään fosforia käytetään Suomessa enää murto-osa takavuosien määristä.
”Vihreä vallankumous” tuotti huikeat satotasot, niin maailmalla kuin Setälä-Eerolan tilalla. Ennennäkemättömät sadot torjuivat nälänhätää ja pelastivat ihmishenkiä. Lukuisten muiden tavoin YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:kin piti panosintensiivistä tuotantotapaa pitkään ainoana keinona ruokkia maailman kasvavaa väestöä, kunnes se pari vuotta sitten totesi, ettei tuotantotapa ole pitkällä aikavälillä kestävä.
Runsas keinolannoitteiden ja kemiallisten torjunta-aineiden käyttö nimittäin haittaa maaperän tuottavuuden kannalta elintärkeää mikrobistoa.
Köyhtynyt maaperä ei pysty pidättämään hiiltä eikä ravinteita terveen maaperän lailla. Maaperän tuottavuus heikkenee, jolloin tarvitaan aina vain enemmän ulkoisia tuotantopanoksia. Kehityksen suuntaa voi myös muuttaa. Uudistava viljely keskittyy maaperän parantamiseen.
Positiiviseen kierteeseen
Uudistava viljely ei ole varsinaisesti uusi keksintö ja monia uudistavan viljelyn keinoja käytetään ympäri Suomea. Esimerkiksi kerääjäkasvien ja talviaikaisen kasvipeitteen käyttö on yleistynyt viime vuosina. Myös Hämeenlinnan lähellä sijaitsevan Setälä-Eerolan tilan pelloista noin 80 % on tänäkin talvena kasvipeitteisiä.
Peltomaan vihreä kasvipeite yhteytti ja sitoi hiiltä ilmakehästä maaperään, kunnes lumi peitti maiseman. Sateisina talvina ja lumien sulaessa kasvipeitteiseltä pellolta valuu vesistöihin vähemmän ravinteita ja kiintoainesta kuin paljaalta.
Uudistavan viljelyn työkalupakki on laaja. Uudistavan viljelyn e-opistossa erilaiset toimenpiteet on kerätty yhteen käytännönläheisin esimerkein ja tehtävin. Menetelmiä sovelletaan eri tavoin eri paikoissa, paikallisiin olosuhteisiin sopivalla tavalla. Näin uudistavalla viljelyllä on tarjottavaa jokaiselle viljelijälle ja tilalle.
Jari Eerola alkoi toden teolla hyödyntää uudistavan viljelyn keinoja lähdettyään mukaan Baltic Sea Action Groupin vetämään Carbon Action -toimintaan. Sitä kautta Eerola löysi kannustavan verkoston ja kontakteja, joiden kanssa on hauska työskennellä. ”Siirtyminen uudistavaan viljelyyn on ennen kaikkea merkinnyt ajattelutavan muutosta,” sanoo Jari Eerola.
Setälä-Eerolan tilalla maaperän tervehtyminen uudistavan viljelyn avulla on vähentänyt säkkilannoitteiden tarvetta ja tehnyt taudintorjunta-aineet jokseenkin tarpeettomiksi.
Taudintorjunta-aineita myydään meille eräänlaisena vakuutuksena siitä, että saadaan satoa, mutta en ole moneen vuoteen ollut vakuuttunut siitä, että se toimii näin, vaan huomasin, että meidän satomme pienenivät, vaikka aineita käytettiin.
Jari Eerola
Toimiva maaperä kuhisee elämää, siinä on paljon hyviä mikrobeja, jotka taistelevat taudinaiheuttajia vastaan. Se toimii ikään kuin kasvin immuunijärjestelmänä. Torjunta-aineet tappavat tauteja mutta ne vaikuttavat haitallisesti myös hyviin mikrobeihin, jotka suojaavat taudeilta.
Maaperän monipuolinen mikrobisto on myös hiilensidonnan, ja samalla ilmastonmuutoksen torjunnan, kannalta keskeinen ominaisuus.
Katteet kuntoon
Pienesti alkanut uudistavan viljelyn kokeilu on parissa vuodessa kasvanut merkittävästi. Eerola on päättänyt, että tulevaisuudessa koko peltoalalla sovelletaan uudistavan viljelyn menetelmiä. Uudistavan viljelyn talouspuoli puhuu nimittäin selvää kieltään.
Ostopanosten nousevat kustannukset ja perässä laahaavat tuottajahinnat aiheuttivat Eerolalle paineita laajentaa toimintaa ja tuottaa enemmän kompensoidakseen pieneneviä katteita. Vähentämällä tuotantopanosten käyttöä rahaa on säästynyt merkittävästi ja tilan katteet ovat nousseet. Myös kyntämisen vaihtaminen kevytmuokkaukseen on tuonut selviä säästöjä.
Tilan kannattavuusongelmien aiheuttama ahdistus on hälvennyt Jari Eerolan rinnasta, mutta hän kokee edelleen tuskaa ahdingossa elävien kanssaviljelijöidensä puolesta. Siirtyminen yhdestä viljelytavasta toiseen ei ole talousahdingon keskeltä helppoa. Siksi poliitikoilla on Eerolan mukaan tässä toiminnan paikka.
”Halutaanko maatalouspolitiikan tukevan panosintensiivistä maataloutta, jossa tuotantopanosten hinnat nousevat koko ajan ja viljelijän saama kate pienenee, vai halutaanko, että viljellään uudistavan viljelyn menetelmin? Jos halutaan, että maatalous on mukana ympäristöongelmien ja ilmastonmuutoksen torjunnassa, niin pitää tehdä sen mukaisia päätöksiä,” Eerola toteaa.
Teksti: Emma Wickman
Tämä BSAG:n tuottama sisältö on julkaistu alun perin uudistavaviljely.fi -sivulla.
