Maitotiloista hiilitiloja – Valio Artturi hiiliviljelijäkoulutukset

Aulanko 29.-30.10.2019 ja Tahko 6.-7.11.2019

Huima tavoite – hiilineutraali maitoketju 2035 mennessä

Valio on asettanut tavoitteekseen hiilineutraalin maitoketjun vuoteen 2035 mennessä. Kunnianhimoinen tavoite vaatii toteutuakseen tiivistä yhteistyötä maitotilojen kanssa. Valio ja Baltic Sea Action Group (BSAG) järjestivät syksyllä 2019 Valion tuottajille kaksi lähikoulutusta otsikolla Maitotiloista hiilitiloja. Näissä koulutuksissa perehdyttiin hiiliviljelyn perusteisiin ja maitotilojen tuotannon kehittämiseen osana Valion hiilineutraalia maitoketjua. Koulutuksissa oli yhteensä läsnä lähes 200 maidontuotannon ammattilaista.

Valion hiilineutraali maitoketju-johtaja Juha Nousiainen totesi Aulangon koulutuksen avauksessa, että nautaketju on ollut ilmastokeskustelussa esillä paljon, ja usein hiekkasäkin tapaan. Nyt maitoketjun halu on osoittaa, että oman tuotantoketjun ilmastovaikutukset tunnetaan, ja Valio haluaa olla vaikuttamassa ilmaston tilaan positiivisesti. Valion hiilineutraali maitoketju ei koostu vain maitotilojen kehittämisestä. Hankkeessa huomioidaan myös päästöjä vähentävät teknologiat, pro-lanta verkosto, energiantuotanto, logistiikka, pakkaukset ja hävikki. Nousiainen myös korosti orgaanisten maiden merkitystä hiilipäästöinä. Maitotilojen viljelykiertoon soveltuvat pitkäaikaiset nurmet ovat hyvä tapa suojata turvemaita ja vähentää niiden päästöjä.

Tulevaisuutta ei ole vielä kirjoitettu

Molemmissa koulutuksissa tartuttiin aiheeseen tulevaisuusnäkökulmasta. BSAG:n koulutuspäällikkö Sanna Söderlund herätti kuulijoita pohtimaan edessä olevaa muutosta ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. Maitotilojen potentiaali hiilensitojina on suuri ja tulevaisuus on vielä kirjoittamatta. Meillä on nyt ainutlaatuinen tilaisuus kehittää tuotantoa kohti ympäristöhyötyjä ja hiilensidontaa. Tähän tarvitaan avoimuutta sekä rohkeutta tarttua uuteen ja kehittää jo olemassa olevia hyviä ratkaisuja.

Maitotiloilla perusteet hallinnassa, nyt hiotaan menetelmiä

Varsinainen perehtyminen hiilensidontaan alkoi hiiliviljelyn perusteiden kertaamisella. Eliisa Malin, BSAG:n oma viljelijävahvistus kertasi perusasiat Aulangolla. Tahkolla taas maan viljelijä ja tutkija Juuso Joona kertoi, mistä hiiliviljelyssä on pohjimmiltaan kyse, ja miksi sitä tarvitaan. Aulangolla maitotilallinen Johanna Vakkamäki Vihdistä ja Tahkolla maitotilallinen Pellervo Kässi Uuraisilta kertoivat omista tiloistaan ja motivaatiostaan kouluttautua hiiliviljelijäksi. Pellervo Kässi totesi, että Valion hiilineutraali maitoketju -hanke on hyvään aikaan liikkeellä. Hänen mielestään osoittaa oikeaa asennetta, että Valiolla halutaan lähteä parantamaan asioita. Suomalaisen ruuantuotannon pitää olla kilpailukykyinen koko maailman kanssa. Meijeri on sitoutunut muutokseen ja tiloja koulutetaan kohtaamaan uusia asioita. Pellervo sanoi seuranneensa myös Carbon Action hankealustan toimia ja laajenemista ja hän innolla odottaa mitä hankkeissa saadaan aikaiseksi.

Yhdessä eteenpäin

Näiden alustusten jälkeen aloitettiin ensimmäiset ryhmätyöt. Tilat esittäytyivät ja puheensorina täytti salin. Pöytäryhmät kirjasivat koulutuksia varten luoduille Padlet-seinille muistiinpanoja ennakkotehtävien kysymyksistä syntyneistä keskusteluista. Näin syntyi yhteinen muistiinpanovihko, johon on helppo palata koulutuksen jälkeen. Pöytäkeskusteluissa nousi esiin monta tärkeää näkökulmaa. Tuottajia mietityttää millaiseen suuntaan tukipolitiikka kehittyy, löytyykö sidotulle hiilelle markkinoita, miten kyntöä voitaisiin korvata nurmien lopetuksessa ja miten vähentää kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Huomionarvoista on, että monilla tiloilla oli jo käytössä monilajiset nurmiseokset, joiden lajimäärää, lajikevalintoja ja hoitoa voidaan nyt lähteä kehittämään hiilensidonnan kannalta parempaan suuntaan. Laidunnuksen mahdollisuudet herättivät monet ideoimaan uusia laidunkäytäntöjä tiloilleen.

Tulos maidontuotannossa ja hiilensidonnassa tehdään tai hävitään nurmikasveilla

Luontevaa on, että suuri osa koulutuksesta käytettiin keskusteluun nurmesta. Nurmi on maitotilan tärkein rehu ja sen laadulla voidaan tehdä tulos tai hävitä se. Pitkäaikaiset, monilajiset nurmet ovat laitumien ohella hiiliviljelyn kivijalka. Nurmen laatuun, lajikevalintoihin, hoitoon ja nurmen päättämiseen syvennyttiin koulutusten nurmimoduuleissa. Valion hiilinurmi-kehityspäällikkö Laura Nyholm esitteli Valion Carbo nurmiseoksia, jonka jälkeen nurmen tuotantoon pureutuivat Aulangolla Jarkko Storberg Pro-Agria Länsi-Suomesta, Arja Mustonen LUKE:sta, Aino Wathén luomumaidontuottaja Hausjärveltä ja projektijohtaja Eija Hagelberg BSAG:lta. Tahkolla kokoonpanoa täydensivät Juuso Joona ja maidontuottaja Katriina Leppä Pertunmaalta.

Nurmimoduuleiden tietomäärä oli huima ja tätä nurmikeskustelua olisikin voinut jatkaa koko päivän. Nurmen perustamisella, täydennyskylvöillä ja hoitotoimenpiteillä viljelijällä on mahdollisuus lisätä hiilensidontaa ja samalla rehun maittavuutta ja sulavuutta. Pidempään sänkeen niitetty nurmi lähtee nopeammin uuteen kasvuun niiton jälkeen, sillä kasvin juuristo ei lakkaa kasvamasta, kuten lyhyeen sänkeen niitettäessä yleensä käy. Lisäksi rehuhygienia säilyy paremmin, kun rehuun ei tule mukaan maata. Jarkko Storberg havainnollisesti osoitti myös kylvötavan merkityksen laadukkaan, tiheän nurmen perustamisessa. Hajakylvönä perustettu nurmi on rivikylvöä peittävämpi ja kilpailee paremmin rikkoja vastaan. Tämä on tärkeä huomio myös niille viljatiloille, joiden viljelykiertoon kuuluvat nurmet. Viljelijöiden ja neuvojien yhteiset nurmiryhmät ovat osoittautuneet hyväksi avuksi rehuntuotantoa ja hiiliviljelyä kehitettäessä. Asiantuntijat kannustivatkin kaikkia liittymään johonkin pienryhmään.

Ensimmäisen koulutuspäivän päättivät Aulangolla Liisa Kulmala Ilmatieteen laitokselta ja Tahkolla Perttu Virkajärvi LUKE:sta. Näissä tutkimuksissa pureuduttiin tiukasti nurmen hiilensidonnan tutkimukseen ja mittaamiseen. Pitkän päivän jälkeen koulutusväki levähti kylpylässä ja nautti vilkkaan keskustelun saattelemana maukkaan ja ansaitun illallisen.

Edessä on pitkä tie ja asenteen muutos

Seuraava koulutuspäivä aloitettiin pureutumalla hiiliviljelyfilosofiaan. Sanna Söderlund esitti visaisia kysymyksiä panelisteille, joihin kuuluivat Aulangolla Juha Nousiainen, Johanna Vakkamäki, maanviljelijä, agronomi Jussi Knaapi, agrologi Olli-Pekka Ruponen ja agrologi, hiiliviljelijä Jari Eerola. Keskustelussa nousi esiin se, että maataloudella on suuri rooli ilmastonmuutoksessa ja kasvit ovat tässä ratkaisijan roolissa. Jari Eerola kertoi hämmentyneensä Carbon Action-hankkeen ensimmäisessä koulutuksessa. Koulutus käynnisti prosessin ja alkoi vimmattu tiedon etsiminen ja omaksuminen.  Jari on todennut, että tilan toiminnan tehostamiseksi ja ympäristöhyötyjen saavuttamiseksi pitää ajatella enemmän, jotta voi tehdä vähemmän.

Jussi Knaapi sanoi, että hiiliviljely vaatii oikean ajan ja paikan, jotta se saa tuulta alleen. Peltomaan maine tieteellisessä keskustelussa on ollut aiemmin huono, mutta viimeisessä kahdessa vuodessa asenne on muuttunut. Peltomaa onkin ratkaisu, eikä ongelma. Viimein asioista voidaan keskustella avoimesti, ja seuraavassa sukupolvessa on todella potentiaalia ja ymmärrystä. Johanna Vakkamäki muistutti kuulijoita siitä, että jos maanviljelystä puhutaan kotona aina negatiiviseen sävyyn, se ei kannusta nuoria ryhtymään alalle. Jari Eerola ja Juha Nousiainen olivat samaa mieltä: kun mediassa meitä provosoidaan, ei saa provosoitua, vaan meidän tulee tyynesti ja faktoihin nojaten kertoa maatalouden potentiaalista ilmasto- ja ympäristötyössä.

Juha Nousiainen totesi, että ilmastotyön tekeminen pelloilla tuo lisää kannattavuutta myös maidontuotantoon ja kaikkeen viljelyyn.  Maali ei tule vastaan tässä ja nyt, vaan se on pitkä tie. Carbon Action- hankkeeseen mukaan lähteneet 100 tilaa olivat myös esillä koulutuksessa. Aulangolla oman tilansa ratkaisuista kertoi Heikki Salomaa Orivedeltä ja Tahkolla Vesa Parvinen Parikkalasta.

Tutkimusta, mittaamista ja hyvää johtamista

Jussi Knaapi muistutti omassa puheenvuorossaan maahan varastoituvan hiilen määrän todentamisen tärkeydestä. Toistaiseksi syvät mittaukset ovat puuttuneet, ja niiden tekemiseen täytyy suunnata resursseja. Tällä hetkellä syviä maanäytteitä sekä hiilen varastoitumisen todentamista tutkitaan esim. osana Carbon Action- alustaa ja STN-MULTA hanketta. Knaapin mukaan peltojen skannaukset ja mittaukset ovat tärkeä väline yhdessä tutkimuksen kanssa, mikäli haluamme tulevaisuudessa käydä hiilikauppaa.

Jussi Knaapi korosti useasti, kuinka tärkeää on tilan kokonaisvaltainen management, peltojen ja koko tilan toimintojen laaja-alainen hahmottaminen ja johtaminen. Hiilen kiertokulku pelloilla on hoidettava tavalla, jossa se toimii kasvua hyödyntäen ja tasapainossa luonnon kanssa. Hyvä keino seurata tilan omien toimintojen kautta omien maiden multavuuden kehitystä on maan rakenteen tutkiminen lapiolla ja hehkutushäviön mittaaminen.

Aulangolla puhunut Knaapi ja Tahkolla puhunut Juuso Joona molemmat totesivat, että on paljon käsitteitä, jotka täytyy sisäistää ja ymmärtää. Tehdään tutkimusta, kokeillaan ja mitataan asioita. Tähän mennessä on jo osoitettu, että tärkeää on säilyttää vihreä kasvipeite pelloilla mahdollisimman pitkään. Aluskasvien ja kerääjäkasvien avulla sidotaan typpipäästöjä ja hiiltä, jatketaan yhteyttämistä satokasvin korjuun jälkeen. Parhaassa tapauksessa pelto on vihreä ympäri vuoden. Peltojen muokkaukset ja hoitotoimenpiteet pitää suunnitella siten, että tiivistymät voidaan hoitaa pois. Näillä pienillä keinoilla lähestytään tilannetta, jossa niin viljelykasvit kuin talouskin voivat hyvin.

Yksivuotisia kasveja viljelykiertoon

Karjatiloilla yksivuotisten kasvien lisääminen viljelykiertoon ei ole aina yksinkertainen ratkaisu. Kaura, herne ja joskus härkäpapu ovat olleet oman säilörehun tukena, korjuu on tehty vihantaviljana tai puituna. Koulutusten yksivuotisten kasvien ja omavaraisen rehustuksen moduuleissa asiantuntijat keskustelivat laajasti valkuaisrehujen käytöstä lypsykarjan ruokinnassa. Kotimaisen valkuaisrehun saatavuus on tällä hetkellä heikko. Maitotiloilla laajasti käytetty rypsi ei ole helposti korvattavissa. Viljelyyn pitäisi saada lisää rypsiä, toisaalta kehittää myös herneen ja härkäpavun käyttöä rehustuksessa. Katariina Manni ja Kaisa Kuoppala LUKE:sta sekä maidontuottaja Simo Perälä ja Pellervo Kässi vahvistivat keskustelussa asiantuntijaryhmää.

Turvemaat, päästöjen murheenkryyni vai suurien mahdollisuuksien hiilivarasto?

Kristiina Regina ja Hanna Kekkonen LUKE:sta kertoivat, että turvemaat peittävät maapallolla noin 3% maa-alasta. Ne kuitenkin varastoivat yli 30 % maaperän hiilestä ja laskelmien mukaan tuottavat 6% kokonaishiilipäästöistä. Turvepeltojen päästöt ovat Suomessa yli puolet maatalouden kokonaispäästöistä. Turvemaista on siis keskusteltava, kun puhutaan maatalouden hiilipäästöjen vähentämisestä. Esityksissä kerrottiin turpeen herkkyydestä ja häviämisestä. Parhaana keinona turvemaiden suojauksessa nähdään niiden vettäminen ja ennallistaminen. Jos kuitenkin turvemaat halutaan säilyttää viljelyssä, olisi pellon pohjaveden pintaa hyvä nostaa, huolehtia turvemaan kasvipeitteisyydestä ja minimoida peltojen muokkaus. Turvepeltoja voidaan myös metsittää. Turvepelloissa on kiinni huikea hiilivarasto, joka meidän tulisi saada säilymään.  Monilla seuduilla hyvin viljan- ja rehuntuotantoon soveltuvia kivennäismaita pidetään luonnonhoitopeltoina, tai muuten tuotannon ulkopuolella. Näissä pelloissa olisi potentiaalia rehualoina, mutta peltojen saaminen naapureilta laajentavan maitotilan rehuntuotantoon ei aina ole helppoa. Valitettavasti monet viljelijät joutuvat silloin raivaamaan turvemaita, vaikka kivennäismaitakin lähettyvillä olisi.

Eteenpäin kohti uusia koulutuksia ja hiiliviljelysuunnitelmaa

Tilaisuuden päättivät Eija Hagelberg ja Juha Nousiainen. Seuraavaksi koulutuksessa on vuorossa webinaari, jossa keskitytään jokaisen tilan oman hiiliviljelysuunnitelman laatimiseen. Tilaisuus päättyi todistusten jakoon ja kiitoksiin. Uusien ideoiden kanssa on mukava lähteä kotimatkalle.