”Monimuotoisuus on se juttu”, totesivat Maaperäiltaan osallistuneet viljelijät ja asiantuntijaraati

Jokioisten Tietotalolle saapui iso joukko viljelijöitä maaliskuisena iltana kuulemaan maan kasvukunnon parantamisesta. Asiantuntijapuheenvuorojen lisäksi tarjolla oli Luontoillasta tuttu kyselytuntiosuus, jossa yleisö sai esittää kysymyksiään asiantuntijaraadille.

Käytännön konstit käyttöön pellolla

Kyselytunnin pohjalle kuultiin maaperäosaamisen huippujen puheenvuoroja. Ensimmäisenä lavalle nousi tieteellinen johtaja, dosentti Johannes Tiusanen. Esitelmä käsitteli peltomaan kosteudenseurantaa mittalaitteilla, jotka tuottavat dataa pellon pinnan alla vallitsevista kosteusolosuhteista.

Tiusasen vahva suositus viljelijöille oli irtautua perinnetiedosta ja säätää eri viljelytoimenpiteitä dataan nojaten.

Hän piti myös vahvasti esillä sitä, että tämän hetkinen tietämyksemme maaperästä on varsin pinnallisella tasolla. Kaikki mikä vaikuttaa satokasveihin tapahtuu käytännössä pinnan alla. – Meillä on paljon tietoa pellon pinnalta, mutta pelto on todellisuudessa kolmiulotteinen maailma, Tiusanen summaa.

Seuraavana korokkeelle astui viljelijä ja yrittäjä Sebastian Sohlberg, tuttu Riistasiemen ja Malmgård Sjundeå -yrityksistä. Sebastian esitelmöi jankkuroinnista ja pellon pinnan tasauksen merkitysestä. Toimenpiteiden päämääränä on parantaa pellon vesitaloutta, ravinteiden saatavuutta kasveille ja vähentää ravinteiden huuhtoutumista vesitöihin.

Sebastian kehotti myös kaikkia tutustumaan Riistasiemen Malmgård -siemenluetteloon, joka toimii myös tietopakettina peltomaiseman monimuotoistamisesta.

Uusia tutkimustuloksia

Entä miten voimme auttaa luontoa parantamaan peltojemme kasvukuntoa? Tutkimusprofessori Taina Pennanen Luonnonvarakeskukselta toi illan ohjelmistoon tuoretta tutkimustietoa, jonka mukaan maaperään pitkäaikaisesti varastoituva hiili on peräisin pääosin mikrobeista, etenkin sienistä.

Tutkimus osoittaa, että metsämaan karike lisää vehnäpellon mikrobiodiversiteettiä ja vähentää esimerkiksi punahometta. Metsäteollisuuden sivuvirrat, kuten havupuun kuori, lisää mikrobien ja etenkin sienten biomassaa maatalousmaassa. Maanparannusaineiden lisääminen vaikuttaa eri tavoin erityyppisillä mailla, mutta biomassavaikutus on voimakkaampaa savimailla.

Kokemuksia viljelykierrosta ja syväjuurisista kasveista

Viljelijä Sirkku Puumala Verkatakkilan tilalta Vihdistä puhui viimeisenä omasta lähestymistavastaan maan kasvukunnon parantamiseen. Sirkku painotti kasvien merkitystä maanparannuksessa, mutta toi myös selkeästi esille, että mikäli vesitaloudessa on ongelmia, maan kasvukuntoa on vaikea kohentaa.

Sirkku puhui myös nöyrästä asenteestaan viljelytoimiin: aina saa opetella uutta ja kysyä ongelmien kohdalla vähintään viisi kertaa ”miksi?”. Tällä kaavalla ongelmien juurisyyt löytyvät ja voi paremmin kohdentaa parantavia toimia pellolla.

– Tässä työssä ei tulla ikinä valmiiksi. Siksi opettelen nauttimaan matkasta!

Kyselytuokiossa vilkasta keskustelua

Yleisölle oli luvattu Luontoilta-tyyppinen kyselyhetki ja niinpä puhujamme asettautuivat lavalle ja yleisöstä alkoi sadella kysymyksiä puhujien teemoja koskien.

Keskusteluista nousivat hyvinä huomioina, että keväisten peltotöiden aikaikkunaa saadaan levennettyä lisäämällä eloperäistä ainesta peltoon. Se parantaa maan mururakennetta, ja hyvä mururakenne puolestaan parantaa pellon vedenpidätyskykyä. Hyvärakenteisen pellon pinta ei kuoretu heti kevätsateiden jälkeen.

Suurin osa savimaistamme ovat siis elvytettävissä, ja kaikki konstit siihen ovat tiedossamme jo.

Toinen keskustelu heräsi kasvinsuojeluaineista ja pellon haitallisista mikrobeista. Patogeeneja, eli taudinaiheuttajia, tulee aina olemaan ja mikäli lähdemme niitä vastaan kovin ottein taistelemaan, saatamme aiheuttaa liudan muita ongelma.

Sen sijaan olisi parempi lähestymistapa hyvien mikrobien määrään lisääminen, esim. yllä mainituilla maanparannusaineilla, kerääjäkasveilla ja monipuolisella viljelykierrolla. Monimuotoinen ja elinvoimainen mikrobisto pitää pahiksetkin kurissa ja homman balanssissa luonnollisin keinoin.