Ovatko vesistömme hiilinieluja vai päästölähteitä? Tutkimusmatkalla kerättiin tietoa suomalaisista järvistä
Uusi tutkimushanke selvittää, kuinka suomalaiset järvet vapauttavat ja sitovat kasvihuonekaasuja sekä miten vesistöjen tila vaikuttaa näihin prosesseihin. Tutkijoita kiinnostaa erityisesti, voiko kaasuja vapautua oleellisesti enemmän kuin aiemmin on arvioitu.
Kolea toukokuinen aamupäivä Hiidenveden rannalla alkoi kummallisella episodilla variksen lehahtaessa juuri vesille lasketun Coastrider-tutkimusveneen reunalle. Hetken päästä se lensi pois nokassaan pieni pahvilaatikko. Laatikossa oli injektioneuloja, joita oli tarkoitus käyttää kasvihuonekaasumittauksissa. ”Ensimmäinen kerta tutkijanurani aikana, kun varis vie tutkimusvälineet”, naurahti Matias Scheinin, yksi tutkijaryhmän jäsenistä.
Rehevöityminen voi tehdä vesistöstä päästölähteen
Vietin mielenkiintoisen aamupäivän Matias Scheininin, Eero Asmalan ja Eveliina Taskisen seurassa Hiidenvedellä. Tutkijat olivat järvellä tekemässä kasvihuonekaasumittauksia hiljattain käynnistyneeseen KAASUT-hankkeeseen, jossa tutkitaan veden laadun yhteyttä kasvihuonekaasupitoisuuksiin sekä niiden sitoutumiseen ja vapautumiseen. Hankkeessa on tiiviisti mukana myös tutkija Tom Jilbert, joka ei osallistunut Hiidenveden mittauspäivään.
Vesistöt sitovat ja vapauttavat hiilidioksidia ja metaania jatkuvasti. Parhaimmillaan ne toimivat hiilen nieluna auttaen meitä hillitsemään ilmastonmuutosta, mutta esimerkiksi voimakas rehevöityminen voi lisätä kaasujen vapautumista, jolloin vesistö muuttuu huomattavaksi päästölähteeksi. Turku AMK:n ja BSAG:n yhteisessä SAARI-hankkeessa tehdyissä kartoituksissa näkyi selvästi, että kasvihuonekaasupitoisuudet vaihtelevat voimakkaasti sekä tilassa että ajassa varsinkin sen mukaan, miten paljon eloperäistä ainesta vesistössä on. Nyt samaa halutaan tutkia järvissä.
Järvien sisäistä ympäristövaihtelua on tutkittu vain vähän
Variksen nappaamat neulat löytyivät onneksi nopeasti ja pääsimme hyppäämään tutkimusveneen kyytiin. Vene oli viritetty täyteen erilaisia mittauslaitteita, joiden avulla tarkkailtiin hiilidioksidin ja metaanin lisäksi vedenlaatua ja sääolosuhteita. Osa laitteista keräsi dataa jatkuvasti, ja päivän aikana erilaisia mittaushavaintoja kertyi Scheininin mukaan jopa 5000 pisteestä. Vene pysäytettiin tasaisin väliajoin tarkempia mittauksia varten. Mittauskohdat merkittiin navigointijärjestelmän karttanäytölle pienellä martinilasilla, joita kertyi päivän aikana kaikkiaan parisen kymmentä.
Päivä Hiidenvedellä oli hankkeen ensimmäisen mittausurakan kolmas; tutkimusryhmä oli viettänyt edelliset päivät tehden mittauksia Lohjanjärvellä. Järvet sijaitsevat lähekkäin ja ovat yhteydessä toisiinsa. Aiemmat tutkimukset hiilen kierrosta järvissä ovat keskittyneet suurten jokien kautta tulevaan kuormitukseen sekä järvien syviin ulappa-alueisiin. Järvemme ovat kuitenkin varsin sokkeloista ja veden laatu sekä muut olosuhteet, kuten ympäröivä maankäyttö, vaihtelevat yksittäisenkin järven kohdalla paljon. Onkin tärkeää selvittää kasvihuonekaasujen liikettä koko järven pinta-alaa edustavalla alueella yksittäisten mittauspisteiden sijaan. Hiidenvesi ja Lohjanjärvi valikoituivat tutkimuskohteiksi muun muassa sokkeloisen muodon ja ympäröivän maankäytön monipuolisuuden perusteella. Lisäksi kyseisiä järviä on tutkittu paljon entuudestaan, ja vedenlaadusta löytyy tietoa pitkältä aikaväliltä.
Suurin osa Suomen järvistä on luokiteltu niiden keskiosissa tehtyjen havaintojen perusteella. Koska valtaosa Suomen järvivesistä on matalia, syvillä ja rannasta etäällä sijaitsevilla alueilla tehdyt mittaushavainnot edustavat puutteellisesti koko järven tilaa ja toimintaa.
Tutkimus mahdollistaa ilmastopäästöjen entistä tarkemman arvioinnin
Tutkijat haluavat selvittää, vapautuuko järvien pintavesistä kasvihuonekaasuja ilmakehään aikaisempaa arvioitua enemmän. Nykyiset vesien tilan luokitukset perustuvat oletukseen, että järvien keskiosassa tehdyt havainnot edustavat koko järveä. Tämä voi vääristää tuloksia, sillä ravinteiden ja eloperäisen aineksen pitoisuudet ovat yleensä suurempia matalissa ja rannanläheisissä pintavesissä kuin järvien keskellä. Rantavedet myös lämpenevät ulappavesiä enemmän ja useammin, mikä kiihdyttää erityisesti metaanin muodostumista ja vapautumista ilmakehään. Mikäli kasvihuonekaasupäästöjä vapautuu järvistä luultua enemmän, tulee tämä huomioida esimerkiksi valuma-aluetoimien suunnittelussa siten että ravinteiden ja eloperäisen aineksen päästöjä voidaan pienentää tehokkaammin ja vähentää hiilen vapautumista ilmakehään. Tutkimustulokset pyritäänkin tuomaan mahdollisimman käyttökelpoiseen muotoon, jotta ympäristöhallinto voi hyödyntää niitä käytännön työssään.
Aamupäivä Hiidenvedellä oli antoisa ja opettavainen. Kurvatessamme takaisin rantaan hyppäsin veneestä ja jäin katselemaan, kun tutkijat suunnatasivat kohti seuraavaa mittauspistettä. Mietin, kuinka vähän meillä lopulta onkaan tietoa maailmasta, jossa elämme. Ja kuinka tämä päivä oli tuonut sitä taas hieman lisää.
KAASUT-hankkeessa tutkitaan kasvihuonekaasujen liikettä järvien pintaveden ja ilmakehän välillä, ja selvitetään, miten veden laatu ja ympäröivä maankäyttö vaikuttavat näihin prosesseihin. Hanke tuo tarkempaa tietoa järvien sisäisestä vaihtelusta ja erityisesti matalien ja rannanläheisten vesien merkityksestä järvien hiilitaseessa. Tavoite on tuottaa avointa ja sellaisenaan sovellettavaa tietoa ympäristöhallinnon käyttöön ilmastopäästöjen luotettavan arvioinnin tueksi, ja siten edistää vesien tilan parantamista ja ilmastonmuutoksen hillintää.
OTA YHTEYTTÄ
