Sinilevälautat tekevät jälleen Itämeren rehevöitymisen näkyväksi

Sinilevä ei nimestään huolimatta ole levä laisinkaan, vaan lukuisista eri lajeista koostuva syanobakteerien ryhmä. Sinilevän haitallisuus perustuu myrkkyihin, joita osa syanobakteerilajeista tuottaa. Myrkyt ovat haitallisia paitsi ihmisille, myös muille eläimille. Etenkin syanobakteereiden nieleminen on vaarallista. Lapsia ja lemmikkejä ei tämän vuoksi tulisi päästää sinileväiseen veteen, eikä meren äärellä laiduntavien eläinten antaa juoda sitä. Saunavetenäkään tällaista vettä ei saa käyttää, sillä kiukaalle heitettynä bakteereiden myrkyt päätyvät hengitysteihin. 

“Syanobakteereita esiintyy Itämeressä luonnostaan, eikä niistä ole harmia, kunhan määrä pysyy maltillisena. Syanobakteereita on todennäköisesti myös kiittäminen hapesta maapallolla, sillä niiden arvellaan olevan ensimmäinen maapallon pinnalla yhteyttänyt, eli happea tuottanut eliö.  Ongelmaksi ne muuttuvat, kun ne lisääntyvät liikaa. Itämeressä syanobakteerilautoista onkin muodostunut kesästä toiseen esiintyvä riesa. Syanobakteerien valtaamassa vedessä ei voi uida, eikä sen vierellä tee mieli viettää aikaa.”, kertoo Baltic Sea Action Groupin projektipäällikkö Anna Klemelä.

Itämeren rehevöitymisen noidankehä

Monista muista yhteyttävistä lajeista poiketen syanobakteerit pystyvät sitomaan tarvitsemansa typen suoraan ilmasta. Toisen kasvulle tärkeän ravinteen, fosforin, ne ottavat vedestä.  

“Syanobakteerilautat kuvastavat ennen kaikkea Itämeren veden liian korkeaa fosforipitoisuutta. Myös esimerkiksi vesikasveja tukahduttava ja vettä samentava nopeakasvuinen rihmalevä hyötyy fosforista. Fosfori on toisin sanoen pääsyyllinen Itämeren rehevöitymiseen”, Klemelä toteaa. 

Rehevöityminen kietoutuu yhteen Itämeren pohjien heikon happitilanteen kanssa. Kun syanobakteeri- ja rihmalevämassat kuolevat, ne vajoavat pohjaan hajotettavaksi. Tämä hajotustoiminta kuluttaa vedestä happea. Hapettomissa olosuhteissa pohjien sedimenteistä alkaa vapautua niihin aikoinaan varastoitunutta, kierrosta jo kertaalleen poistunutta fosforia. Hapettomilta pohjilta vapautunut fosfori kiihdyttää entisestään rehevöitymisen noidankehää. Isot syanobakteerilautat siis aiheuttavat harmia vielä kuolemansa jälkeenkin.

Sinilevälauttojen taustalla ihmisen toiminta

Fosfori on valunut mereen vuosisatojen ajan ihmisen toiminnan seurauksena. Sitä päätyy Itämereen esimerkiksi maa- ja metsätaloudesta sekä jätevesistä. Ihminen on syypää myös toiseen syanobakteereja ruokkivaan ongelmaan, ilmastonmuutokseen. Merivedet ovat jo nyt lämmenneet ilmastonmuutoksen myötä, mikä luo syanobakteereille otolliset kasvuolosuhteet. 

”Syanobakteereiden massaesiintymien syyt ovat hyvin tiedossa, ja ongelmaan löytyy myös ratkaisuja. Sekä ilmastonmuutosta että ravinnekuormaa hillitään esimerkiksi uudistavan maanviljelyn keinoin. Meriliikenteen toimijat voivat vaikuttaa käsittelemällä jätevetensä vastuullisesti mereen purkamisen sijaan. Jokainen voi myös tehdä arjessaan monenlaisia kestäviä valintoja, jotka vaikuttavat tulevien kesien uimavesiin. Hyvä keino auttaa on tukea BSAG:n työtä osallistumalla kesäkampanjaan ja ostamalla lippu Itämereen,” summaa Klemelä.