Tulevaisuuden hiiliviljelijän näppikseltä
Tulevaisuuden hiiliviljelijän näppikseltä
Carbon Action -hiiliviljelijöiden nuoriin tulevaisuuden tekijöihin kuuluva Marja Oesch pohtii kokemuksiaan hankkeessa mukana olemisesta.
Hieman yli vuosi sitten alkoi matkani Carbon Actionissa. Ensisijaisesti lähdin hakemaan hankkeesta innostusta ja neuvoa maan kasvukunnon parantamiseen. Kuluva vuosi on osoittanut, että näiden lisäksi olen saanut paljon muutakin ajateltavaa.
Jo ennen koulutuksiin osallistumista tiedostin, että kotitilani viljely on jämähtänyt karjasta luopumisen jälkeen liian yksipuoliseksi. Koulutukset toimivat kuitenkin isona alkusysäyksenä muutokselle viljelykäytännöissä. Ymmärsin todella, että jokainen vuosi maaperän hiiltä kuluttavaa viljelyä kiihdyttää ilmastonmuutosta, mutta on myös pois minun tulevaisuuteni tulovirrasta. Päätin siis ryhtyä ajatuksista tekoihin ja aloittaa vähentämään tärkeimmän pääomani eli peltojeni hiilen kulumista.
Hiilipoluksi valikoitui alus- ja kerääjäkasvien viljely. Viime keväänä kylvin syysvehnälle aluskasviseoksen, joka sisälsi mm. raiheiniä, apiloita, timoteitä ja sikuria. Aluskasviseos jäi kasvamaan peltoon kerääjäkasviksi talven yli. Osa seoksessa olevista kasvilajeista ja lajikkeista talvehtivat, joten ne ehtivät yhteyttää vielä ensi keväänä ennen uuden satokasvin kylvöä. Koelohkolla toimenpide on rajattu tarkkaan vaan yhteen muuttuvaan tekijään verrokkiin nähden, jotta tutkimuksen tekeminen onnistuisi. Todennäköisesti meillä ja muillakin hiiliviljelijöillä tilan muut lohkot tulevat sitomaan enemmän hiiltä seuraavan viiden vuoden aikana. Niillä kun voi puuhata ihan vapaasti ja toteuttaa useita hiiltä sitovia toimenpiteitä. Tässäkin asiassa into vaan kasvaa tiedon lisääntyessä.
Tulevaisuuden mietteitä
Elän tällä hetkellä tilanteessa, jossa isäni on päätoiminen viljelijä. Tarkoituksena on tehdä sukupolvenvaihdos noin vuoden päästä. Itselleni viljelijäksi ryhtyminen ei ole aina ollut itsestäänselvyys. Luonto ja eläimet ovat lapsesta saakka kiinnostaneet, mutta olen myös paljon pohtinut, haluanko sitoutua tähän ammattiin. Maatalouden yllä on viime vuosina leijunut tiettyä uhkakuvia, päällimmäisenä alan heikko kannattavuuden kehitys.
Yhdeksi tärkeimmistä motiiveistani jatkaa kotitilani viljelyä on lopulta muodostunut se, että pystyn työssäni konkreettisesti toimillani hillitsemään ilmastomuutosta ja parantamaan lähiluonnon tilaa. Se miten viljelen ja miten huolehdin metsistäni vaikuttaa ympäristöni monimuotoisuuteen ja kykyyn sitoa hiiltä pois ilmakehästä. Uskon myös, että kuluttajien tietoisuus ja kiinnostus ekologisimmista tuotteista kasvaa, joka mahdollistaa tulevaisuudessa erikoistumisen alkutuotannolle esimerkiksi hiilineutrauliuuteen.
Hiiliviljely on siis ennen kaikkea tuonut ihan uuden merkityksellisyyden tunteen työskentelyyni. Koen tekeväni arvokasta työtä ja ammattiylpeyteni on kasvanut. Työn merkityksellisyys vaikuttaa huomattavasti jaksamiseen ja kasvattaa motivaatiota, jolloin syntyy parempia ja laadukkaampia tuloksia.
Viljelykäytäntöjen parantaminen on osoittautunut myös oivaksi lääkkeeksi ajoittain minua ja varmasti monia muitakin nuoria vaivaavaan ilmastoahdistukseen.
Oikeilla toimilla maatalouden kuormitusta ympäristöön on mahdollista merkittävästi vähentää ja toimet eivät ole edes mitään rakettitiedettä, vaan ihan jokaisen viljelijän saavutettavissa. Maatalous voi jatkossa olla ilmastohyvis nykyisen tilanteen sijaan!
Marja Oesch, Hiiliviljelijä
Pursilan tila, Hausjärvi
