Tutkimuskuulumisia Maatalouden biodiversiteettiratkaisut -hankkeesta

Monimuotoisuus ei ole vain kauniita kukkia, vaan se on osa kestävää ja varautuvaa ruuantuotantoa. Luonnon monimuotoisuus rakentuu lajien runsaudesta, geneettisestä vaihtelusta ja eliöiden muodostamista ekosysteemeistä.

Kestävä viljely tarvitsee luonnon monimuotoisuutta

Hyönteiset ja kasvit muodostavat tiiviitä vuorovaikutussuhteita. Runsain lajikirjo löytyy hyönteisistä, ja sanotaankin että elämme hyönteisten aikakautta. Kasvit taas muodostavat 86 % maanpäällisestä biomassasta ja toimivat näin kaiken elollisen perustana.

Kasvillisuuden monimuotoisuus luo puskurin ääriolosuhteita vastaan. Lajikirjo hillitsee kuivuuden, märkyyden, sekä tuholais- ja tautiepidemioiden vaikutuksia.

Hyönteis- ja kasvilajien vuorovaikutussuhteet perustuvat erikoistumiseen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tietyt hyönteiset käyttävät isäntäkasveinaan vain tiettyjä kasvilajeja. Kasvit osaavat myös hyödyntää hyönteisiä leviämisessään pölytyksen kautta.

Myös monet taudinaiheuttajat ja tuholaiset ovat erikoistuneita tiettyihin kasvilajeihin. Pelto on ihmisen muokkaama ympäristö, jossa lajien luontaiset vuorovaikutussuhteet ovat häiriintyneet. Viljelijä voi pyrkiä hyödyntämään biodiversiteettiä pellollaan esimerkiksi tarjoamalla pesä- ja talvehtimispaikkoja hyönteisille, jotka käyttävät ravintonaan kasvintuhoojia.

Monimuotoisuutta ajassa ja maisemassa

Vaikka omalla lohkolla ei kasvaisi hyönteispölytteistä satokasvia, voidaan pölyttäjiä tukea maisematasolla. Kun biodiversiteettiä tarkastellaan maisematasolla, tarkastellaan peltoa ympäröivää maisemaa ja pölyttäjiä hyödyttäviä elementtejä: metsänreunoja, peltosaarekkeita, tai viljelijän luomia biodiversiteettikaistoja.

Meidän tulee ajatella diversiteettiä myös ajassa, tulevia kasvukausia varten. Esimerkiksi kimalaiset tarvitsevat ravintoa heinäkuussa, jotta seuraava sukupolvi selviää paremmin talven ylitse. Viime kesän tutkimuspelloilla kukkatiheys oli suurin juuri uuden kimalaissukupolven kehityttyä lentokykyisiksi. Tämä on biodiversiteetin lisäämisen kannalta tärkeä tavoite; tuoda ravintoa pölyttäjille sellaisina ajankohtina, kun sitä ei välttämättä muutoin olisi löydettävissä.

Tutkimusta yhteistyössä viljelijöiden kanssa

Mukana tutkimuksessa on kymmenen tilaa Etelä-Suomesta ja tarkoituksena on testata peltomittakaavassa toteutuskelpoisia biodiversiteettiä lisääviä keinoja. Tutkimushankkeen kahden vuoden aikajänne rajasi kokeen toteutuskelpoisia toimia.

Lopulta tutkimukseen valikoitui monimuotokaistat ja aluskasvi (kerääjäkasviseos) satokasvin seassa. Käytetyt kasviseokset olivat ympäristötukiehtojen mukaiset. Tulokset ovat kasvukaudelta 2024 ja koe toteutetaan samanlaisena 2025.

Koeasetelma oli kaikilla tiloilla sama: Neljä lohkoa, joilla on satokasvina vilja.

Monimuotokaistalle valittiin monivuotisia sekä yksivuotisia kasveja, jotka lähtisivät jo heti ensimmäisenä vuotena hyvin kukkimaan.

Tutkimusmenetelmät sisälsivät linnuston ja pölyttäjien sekä muiden hyönteisten laskennan, maanäytteet, kukkatiheyden linjalaskennan sekä satomittaukset.

Tuloksia ja havaintoja kasvukaudelta 2024

Hunajakukka, sinimailanen ja veriapila olivat tärkeimpiä pölyttäjiä houkuttelevia kasveja. Hunajakukkaa kylvettiin eniten, se taimettui hyvin ja peittävyys oli hyvä. Hunajakukka myös kukki eniten.

Kukkatiheys oli suurempi monimuotokäsittelyllä, ja erityisesti heinäkuussa aluskasvit lisäsivät kukintaa. Tällä on merkittävä vaikutus kuoriutuvalle kimalaissukupolvelle.

Pölyttäjähavainnoissa oli ajallista vaihtelua kimalaisten ja kukkakärpästen välillä. Kimalaiset olivat aktiivisia heinäkuussa, kukkakärpäset elokuussa. Kukkakärpäset ovat maisematasolla tärkeitä pölyttäjiä aktiivisuuden ja pölytystiheyden takia. Lisäksi kukkakärpäsen toukat ovat kirvoja syöviä petoja. Samalla hyönteisellä on siis kaksi hyötyä!

Tuholaisvioituksia oli vähiten lohkoilla, joilla oli sekä monimuotokaista että aluskasvi. Myös lohkoilla, joilla oli pelkkä monimuotokaista, havaittiin vähemmän tuholaisvioituksia.

Tautioireissa ei havaittu merkittäviä eroja käsittelyjen välillä.

Leppäpirkkoja, jotka ovat kirvoja syöviä petohyönteisiä, oli eniten monimuotokaistoilla. Pelkkä aluskasvikäsittely vähensi leppäpirkkoja, kun taas lohkoilla, joilla oli molemmat monimuotokäsittelyt, ei ollut merkitsevää eroa kontrollilohkoon.

Aluskasvi lisäsi lajirunsautta ja kasvuston peittävyyttä.

Yhtenä tutkimuksen odotuksena on tunnistaa, onko jokin käytetyistä kasveista erityisen hyödyllinen. Onnistummeko löytämään jonkin avainlajin, joka tarjoaisi ravintoa mahdollisimman monelle eri pölyttäjälajille? Tai sellaisen, joka tarjoaa pölyttäjille ravintoa mahdollisimman pitkään ajallisesti? Tätä selvittääksemme Helsingin yliopisto toteutti linjalaskennan jokaisella lohkolle neljästi kasvukauden 2024 aikana ja sama koe toistetaan kesällä 2025.

Satovaikutukset monimuotoisuuskäsittelyillä

Monimuotokäsittelyllä ei ollut vaikutusta satoihin tutkimuksen ensimmäisenä vuonna. Vaikka biodiversiteettitoimet eivät lisänneet satoa, ne eivät heikentäneetkään sitä. 

Tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että biodiversiteettiä lisäämällä voidaan tukea viljelykasvien terveyttä sekä torjua tuholaisia.

Helsingin yliopiston tutkija Hanna Susi esitteli Maatalouden biodiversiteettiratkaisut -hankkeen ensimmäisiä tuloksia Carbon Action -clubin aamukahveilla 1.4.2025. Kyseessä on kolmevuotinen Sitran rahoittama hanke, jossa koeasetelma toteutetaan kasvukausilla 2024–2025 yhteistyöviljelijöiden tiloilla.