Siirry pääsisältöön

Tutkittu tieto syntyy hitaasti mutta on avain ympäristöystävällisiin päätöksiin

Blogi Uudistava maatalous

Maatalousmaiden hiilensidonnan tutkimus on käynyt kuumana viime vuodet, ja monet tiedon käyttäjät odottelevat malttamattomina tutkimusten tuloksia. Miten tutkimus syntyy, ja mikä siinä kestää? Kysyimme Carbon Action -työhön osallistuvalta Ilmatieteen laitoksen tutkijalta Liisa Kulmalalta.

Liisa Kulmala esittelemässä kasvihuonekaasumittauksiin käytettävää pyörrekovarianssilaitteistoa Qvidjan tilalla Paraisilla. Kuva: Eija Hagelberg

Liisa Kulmalalle tutkimustyö osana Carbon Action -toimintaa on ollut todella motivoivaa. Yhteistyö viljelijöiden kanssa on tuonut käytännön näkökulmia tutkimustyöhön.

Kulmala toivoo, että Ilmatieteen laitoksen kehittelemä maaperän hiilensidonnan todentamisjärjestelmä valmistuessaan hyödyttää myös viljelijöitä.

Aina se tutkijan oma panos ei pelasta maailmaa, mutta Carbon Actionissa voin olla osa sellaista yhteisöä, joka yhdessä pystyy edistämään kestävää kehitystä”, hän sanoo.

Pelto on monimutkainen kokonaisuus

Monissa Carbon Action -alustan tutkimuksissa tutkimusaineisto on kerätty peltokokeista. Tällöin aineiston kerääminen ottaa aikaa. Yhden kesän mittaukset eivät useinkaan riitä, kun tutkimusta tehdään ulkona pellolla. Muutoin esimerkiksi sään vaikutus tutkittavaan ilmiöön voisi olla liian suuri.

Maatalousekosysteemien tutkimuksessa törmää väistämättä lukuisiin muuttujiin. Vaihtelua tuovat sään lisäksi muun muassa maaperän ominaisuudet, kasvillisuus ja käytetyt viljelytoimenpiteet.

”Luonto ei ole kone. Maalajin ja viljelykasvin lisäksi jokaisella pellolla on myös oma historiansa, jonka peltomaa muistaa,” Liisa Kulmala sanoo.

Juuri näitä syistä peltokokeissa tutkittavan pellon edustavuus onkin haaste. Tämän vuoksi tarvitaan mittauksia erilaisista ympäristöistä. Vaikka Carbon Action -tutkimuksessa on paljon peltoja mukana, on kuitenkin mahdotonta mitata Suomen jokaista peltoa. Hiilivarastojen arvioinnissa tarvitaan mallinnusta avuksi. Malleja testataan pelloilla, joilta on havaintoja, ja tuloksia hyödynnetään muiden peltojen simuloinnissa. Erilaisiin kysymyksiin vastaamiseksi tarvitaan tutkimusta eri tasoilla – laboratoriokokeita, koepeltoja ja tavallisten viljelijöiden peltoja. Pitkän aikavälin tutkimukset ovat tarpeen muutosten havainnoimiseksi.

”Hiilensidonnan tutkimuksessa olisi mielenkiintoista selvittää esimerkiksi sitä, kuinka kauan hiiltä pystytään sitomaan peltoon, ennen kuin saavutetaan jonkinlainen saturaatiopiste,” Liisa Kulmala pohtii.

Rahoitusrumba tutkimustyön ohella

Vaikka moni tutkija suhtautuu intohimoisesti omaan aiheeseensa, kuuluu nykytutkijan arkeen epävarmuutta ja aikaa uppoaa rahoitushakemusten sorvaamiseen. Tutkimusta ei kuitenkaan synny ilman rahoitusta. Pitkäjänteisen tutkimuksen tekeminen lyhyiden rahoitusten turvin vaatii tutkijoilta pähkäilyä ja sinnikkyyttä.

Kilpailukykyisen rahoitushakemuksen kehittäminen vie usein monta kuukautta, ja rahoituspäätöksiä joutuu toisinaan odottamaan pitkäänkin. Siitä, kun saa hyvän idean, voi helposti mennä puolitoista vuotta siihen, että rahoitus alkaa.

Laadunvarmistus vie aikaa

Luonnontieteellisillä aloilla on tyypillistä, että tutkimusartikkelilla on useita kirjoittajia. Kukin tuo julkaisuun oman aihealueen osaamisensa ja yhdessä pohditaan tulosten merkitystä.

”Tieteellisiä artikkeleita ei kirjoiteta journalismin keinoin vauhdikkaasti. Omia tuloksia on tärkeää myös peilata olemassa olevaan tietoon,” Kulmala sanoo.

Kun artikkeli lähtee eteenpäin tiedejulkaisuun, se käy läpi vertaisarviointiprosessin. Vertaisarvioinnilla tarkoitetaan sitä, että riippumattomat asiantuntijat eli muut tutkijat arvioivat, että tutkimus on tehty asianmukaisesti.

Vertaisarvioinnissa kuluu oma aikansa ja tyypillisesti arvioitsijat ehdottavat joitakin muutoksia, kuten tarkennuksia tai lisäanalyysejä. Ei olekaan poikkeuksellista, että artikkelin käsikirjoituksen lähettämisestä tieteelliseen lehteen kuluu vähintään puoli vuotta siihen, että artikkeli julkaistaan.

Liian varhaisessa viestinnässä piilee riskejä

Tieteellisen tutkimuksen luonteeseen kuuluu, ettei tuloksia julkaista ennen kuin riippumaton tiedeyhteisö on hyväksynyt tavan, jolla arvot on saatu aikaan. Joskus alustava tulos muuttuu vertaisarviointiprosessin aikana, kun laskelmia kehitetään ja parannellaan. Tutkijat ovatkin usein varovaisia kertomaan tuloksistaan aikaisessa vaiheessa.

”Mielestäni alustavista tuloksista saa kyllä puhua, mutta on tärkeää painottaa, että tulos on vielä alustava. Vastaan on tullut esimerkkejä, että tutkijat tulevat ulos vähän raflaavillakin tuloksilla. Kun asiaa vähän penkoo, huomaakin, että kyse on ollut hyvin alustavista tuloksista,” Kulmala kertoo.

Lisäksi kokonaiskuvan, ja parhaan mahdollisen vastauksen, saaminen edellyttääkin useamman tutkimuksen yhteenvetoa. Carbon Action -alustalla pyrimme vastaamaan suurempiin tutkimuskysymyksiin useamman tutkimuksen voimin.

Tutkimusta tarvitaan hyvään päätöksentekoon

Vaikka perusteellisesti tutkittua tietoa joudutaan monesti odottamaan, on se sen arvoista.

”Ihminen usein kuvittelee asioiden toimivan jollain tavalla, ja tekee päätöksiä sen perusteella. Todellisuus voi kuitenkin olla erilainen. Tutkitun tiedon avulla voidaan tehdä oikeita ja tehokkaita päätöksiä, jotka eivät pohjaudu virheellisiin kuvitelmiin,” Liisa Kulmala summaa.

Tutkitun tiedon välittäminen viljelijöille, päättäjille ja kaikille aiheesta kiinnostuneille on tärkeä osa myös BSAG:n Carbon Action -työtä. Tätä varten järjestämme muun muassa tiedewebinaareja, joissa tutkijat kertovat tuloksistaan. Carbon Action -alustalla julkaistuista, vertaisarvioiduista tutkimuksista on saatavilla myös suomenkieliset tiivistelmät.

OTA YHTEYTTÄ

Lue myös

Lue lisää
image/svg+xml