Blogi: Systeeminen muutos – mitä se tarkoittaa? Esimerkkinä Carbon Action


Blogi / 18.08.2020

Carbon Action alustan isona tavoitteena on systeeminen muutos kohti uudistavaa regeneratiivista maataloutta. Tämä muutos on myös keskeinen osa tavoitteissa kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa ja kestävää ruokajärjestelmää.

Omasta mielestäni olemme edenneet tässä oikein hyvin – tutkimukseen vahvasti nojautuen ja tiiviissä yhteistyössä keskeisten toimijoiden kanssa. Kollegani Michaela Ramm-Schmidt onkin pohtinut hyvässä blogissaan onnistuneen monitoimijayhteistyön piirteitä. Mutta mitä systeeminen muutos onkaan? Voisiko sitä avata yhdellä kuvalla?

Tätä pohtiessa minulle tulee mieleen Per Mickwitzin (entinen tutkimusjohtajakollega yhteisiltä ympäristöhallinnon ajoilta) esitelmä aiheesta. Hän esitteli Geelsin ja Schotin luomaa mallia (Kuva 1). Malli korostaa sitä, kuinka meidän pitää kulkea askel kerrallaan – kunhan askeleet johtavat oikeaan suuntaan. Armollinen ajatus – näinhän se käytännössä menee. Systeeminen muutos on se verran iso haaste, että siinä on edettävä askel (tai hanke) kerrallaan. Kunhan muistamme ison kuvan taustalla, ja pysymme oikealla polulla kohti tavoitetta:

KUVA 1. Sosioteknisen muutoksen malli. Mallin mukaan toimintaympäristön, toimintamallin ja kehittymässä olevien järjestelmän ulkopuolisten toimintojen vuorovaikutus mahdollistaa järjestelmän muutoksen. Toimintaympäristön ja -järjestelmän yhteensopimattomuus toimii ”ajurina”, joka luo paineita järjestelmän uudistamiseksi sekä uusien innovaatioiden läpimurrolle järjestelmätasolla. (lähde: alkuperäinen Geels & Schot 2007 & muokattu Valovirta ym. 2011).

Miten tämä soveltuisi Carbon Action alustaan? Valovirta ym. 2011 ovat hyvässä raportissaan soveltaneet mallia mm. omahoitomalliin. Heidän raporttiaan hyödyntäen, sovelsin mallia Carbon Actioniin.

Mallissa on kolme ulottuvuutta

  1. ulottuvuus: toimintamalli, ”regiimi”: itsestäänselvyyksiksi muodostuneiden toimintatapojen, tulkintakehysten ja ongelmanratkaisumallien muodostama kokonaisuus. Regiimissa voidaan erotella 5 eri ulottuvuutta: teknologinen regiimi (mm. toimijoiden, kuten yritysten, itseymmärrys: mitä me olemme ja miksi olemme tekemässä sellaisia asioita kuin teemme), tiederegiimi (mm. tiedejärjestelmän säännöt ja toimintamallit), politiikkaregiimi (mm. hallinnolliset toimintamallit), sosiokulttuuriset regiimit (mm. yhteiskunnan arvot) sekä käyttäjä- ja markkinaregiimi (mm. markkinoiden muodostamisen ja luomisen säännöt). Carbon Action mallissa tämä regiimi on maatalous laajasti ymmärrettynä – tavoitteena päästä nykymaatalouden mallista kohti uudistavaa regeneratiivista mallia.
  2. ulottuvuus: toimintaympäristö, jolla ymmärretään laajoja yhteiskunnallisia kehityskulkuja. Regiimin toimintamallit eivät välttämättä ole yhteensopivia muuttuvan toimintaympäristön kanssa, jolloin ympäristöstä kohdistuu regiimiin muutospainetta, mikä puolestaan avaa ”mahdollisuuksien ikkunan” regiimin uudistamispyrkimyksille tai jopa kokonaan uuden regiimin muodostumiselle. Carbon Action mallissa toimintaympäristön isoja muutostekijäitä ovat, VNK:n muutostekijöihin tukeutuen (VNK 2019), mm. ilmastonmuutos, ympäristön ja luonnon tila sekä luonnonvarojen käytön kestävyys.
  3. ulottuvuus: vallitsevan regiimin ulkopuolella tapahtuva uusien toimintatapojen kehittely. Vahvistuessaan ja yhdistyessään muihin samansuuntaisiin uudistuspyrkimyksiin näistä saattaa muodostua ”dominoiva malli”, joka voi ”mahdollisuuksien ikkunan” avautuessa muuttaa vallitsevaa regiimiä. Carbon Action mallissa tämä pitää sisällään Carbon Action alustan hankkeet ja toiminnan, sekä muun samansuuntaisen regeneratiivista maataloutta tavoittelevan toiminnan. Tähän kuuluu myös Carbon Action alustan laaja yhteistyö muiden toimijoiden kanssa ja vaikuttaminen päätöksentekoon. BSAG koordinoi Carbon Action alustaa, tavoitteena varmistaa ja tukea, että alustan eri hankkeet ja toiminta kulkevat samaan suuntaan – pysymme oikealla polulla.

On myös hyvä huomata, että regiimi on jatkuvassa ”dynaamisessa tasapainotilassa” (Nieminen ym. 2011). Regiimin puitteissakin, tässä tapauksessa nykymaataloudessa, tapahtuu jatkuvaa uudistumista. Nämä eivät kuitenkaan välttämättä muuta kokonaisuudessaan regiimin muodostavia toimintamalleja, arvoja ja uskomuksia, vaan sopeuttavat sitä jatkuvasti muuttuvaan toimintaympäristöön. Regiimi voi tällöin myös sulattaa itseensä ulkopuolelta uusia oivalluksia ja toimintatapoja, mutta muutokset tapahtuvat vallitsevan regiimin määrittelemissä puitteissa. Oman tulkintani on, että olemme nyt tuossa vaiheessa.

Jossakin vaiheessa regiimin toiminta ja toimintaympäristön muutos saattavat kuitenkin ajautua laajempaan yhteensopimattomuuden tilaan, jolloin regiimi joutuu kriisiin. Tällöin aukeaa ”mahdollisuuksien ikkuna” uuden regiimin kehittymiselle. Mallissa asetin tavoitteeksi, että vuonna 2035 muutos on Suomen mittakaavassa saavutettu – samana vuonna, kun Suomen on tavoite olla hiilineutraali (Kuva 2).

Muutoksen ymmärtäminen edellyttää kaikkien kolmen tason huomioimista (Nieminen ym. 2011). Systeemisen muutoksen suuntaamisen keskeisenä ajatuksena on, että pienet muutokset järjestelmässä johtavat laajoihin järjestelmätason muutoksiin pidemmällä jänteellä. Olennaista on mahdollistaa regiimin sisäisten ja ulkopuolisten toimijoiden vuorovaikutus, kommunikaatio ja keskinäinen oppiminen. Mitä laajemmin toimijoita toimintaan osallistuu ja sitoutuu, sitä vahvemmiksi muutospolku kehittyy. Tämä on erityisesti Carbon Action alustan työn vahvuus. Alustan muodostavat kaikki työhön osallistuvat tahot virallisista hankkeista tietoa jakavien edelläkävijäviljelijöihin ja aktiivisiin yritystoimijoihin asti. Carbon Actionissä opitaan ja toimintatapoja kehitetään yhdessä – viljelijät, neuvojat, tutkijat, yritykset ja päätöksentekijät. Tärkeää on myös yhteistyö kansainvälisen regeneratiivista maataloutta edistävän toimijakentän kanssa. Systeeminen muutos maatalouden kentällä on käynnissä globaalisti.

Muutospolun pohjana tulee olla tutkittu tieto. Esimerkkinä tästä on Carbon Actionissa kehitettävä tieteellisesti kunnianhimoinen mittaus- ja todentamisjärjestelmä. Järjestelmän avulla voidaan määrittää maaperään sitoutuvan hiilen määrä. Viljelijöille hiilivaraston muutoksen todentaminen antaa mahdollisuuden seurata viljelymenetelmien vaikutuksia pellon maaperään. Ruokaketjun yrityksiä kiinnostavat vaikutukset tuotannon hiilijalanjälkeen. Yhteiskunnan tasolla tieteellinen todentaminen luo pohjaa maatalous -ja ilmastopoliittisille ohjauskeinoille ja hiilimarkkinoille.

KUVA 2. Carbon Action sosioteknisen muutoksen mallin kautta tulkittuna (mukaillen Geels & Schot 2007)

Tärkeätä on varmistaa, että otetut askeleet ovat tarpeeksi vaikuttavia – toiminta skaalautuu. Myös pullonkaulat tulee tunnistaa ja ratkaista. Carbon Action alustalla tunnistimme pullonkaulaksi neuvonnan kehittämisen, ja yhdessä Maa- ja vesitekniikan tuen ja keskeisten toimijoiden kanssa saimme maatalousneuvojien täsmäkoulutuksen käyntiin. Uusia hiiliviljelijöitä olemme saaneet mukaan yritysyhteistyön (kts alla) ja kaikille viljelijöille avoimen Carbon Action Klubin kautta sekä laajentamalla ruotsinkielisen viljelijäväestön suuntaan. Henkilökohtaisten tapaamisten muodossa toteutettava tiedon vaihtaminen törmää herkästi resurssoinnin pullonkauloihin. Kehitämme sen takia rinnalla myös digitaalista oppimista. Tämä työ käynnistyy toden teolla nyt syksyllä. Se tulee olemaan iso askel eteenpäin.

Systeemisen muutoksen aikaansaamiseksi Carbon Action yritysalusta on keskeinen. Yritysten toiminta ohjaa sekä viljelijöiden työtä että kuluttajien valintoja. Esimerkiksi Valio kouluttaa maitotilojaan hiiliviljelijöiksi ja raaka-aineen hankinta muuttuu laajasti, kun yritykset vievät hiiliviljelyn periaatteet hankintakriteereihinsä – kuten Apetit ja Fazer ovat sitoutuneet tekemään.

Systeeminen muutos perustuu myös vuorovaikutukseen ja yhteiskehittämiseen globaalien edelläkävijäverkostojen kanssa. Carbon Action onkin hienosti noteerattu osana verkostoja. Esimerkiksi Carbon Action on kutsuttu esiintyjäksi Brysseliin EU:n verkostojen pyöreän pöydän keskusteluun ja Madridin ilmastokokoukseen (4/1000 aloitteen tapahtuma). Tänä vuonna toki koronatilanne on aiheuttanut haastetta – kansainvälistä yhteistyötä on edistetty etäyhteyksien kautta.

Missä on polkumme isot haasteet? Suurin haaste tuntuu olevan politiikkaregiimin muuttamisessa – keskeisenä maatalouspolitiikka. Sen osalta teemme kyllä kovasti työtä eri tasoilla, mutta tunnetusti tämä vaatii pitkäjänteisyyttä. Muutokset ovat hitaita ja esteitä löytyy matkan varrelta.

 

Laura Höijer

Sisältöjohtaja, Baltic Sea Action Group

 

VIITTEET:

Carbon Action / stn MULTA hankkeen vaikuttavuuskertomukset

Geels, F. W. & Schot, J. 2007. Typology of sociotechnical transition pathways. Research Policy 36, 399–417.

Nieminen, M., Valovirta, V. & Pelkonen, A. 2011. Systeemiset innovaatiot ja sosiotekninen muutos. Kirjallisuuskatsaus.  VTT Tiedotteita – Research Notes 2593:

Valovirta, V., Nieminen, M., Pelkonen, A., Turkama, P., Heikura, T., Lindman, J., Inkinen, S. & Kaivo-oja, J. 2011. Systeemisen muutoksen haasteet ja innovaatiotoiminnan mahdollisuudet. Tekesin katsaus 286/2011. Tekes:

VNK 2019. Globaalin toimintaympäristön muutostekijät, muutostekijäkortit

 

 

LUE LISÄÄ UUTISIA

LAHJOITA