fbpx

Micun mietteitä: Mikä ihmeen luontoäly?


Blogi / 24.05.2021

Uusia innovaatioita peräänkuulutetaan kovasti ratkaisuna aikamme suuriin haasteisiin kuten ilmastonmuutokseen ja luontokatoon. Tuntuu vaativalta ja työläältä. Voiko tässä onnistua? Ainakin minua tämä asia on askarruttanut jo vuosia ja välillä meinaan vaipua epätoivoon valtavien haasteiden edessä. Mutta mitä jos vastaus onkin lähempänä kuin ajattelemmekaan?

Olen viime aikoina opiskellut suurella mielenkiinnolla luonnon tapaa toimia. Kylläpä se on voimaannuttavaa ja antaa uutta toivoa! Täältä löydän vastauksia moniin kysymyksiin.

Jos maapallon 4,6 miljardin vuoden historia tiivistetään 24 tuntiin, ihminen syntyi 2 sekuntia ennen keskiyötä. Maapallolla on siis ollut elämää paljon ennen meitä. Voisimmeko oppia luonnolta innovaatioista? Olemmehan itsekin yhtenä lajina osa luontoa.

Miljardien vuosien innovaatiotoiminta on osoittanut kyntensä muutosten myllerryksessä. Kuten BSAG:n hallituksen puheenjohtaja Saara Kankaanrinta on todennut, luonto on hienosäädetty systeemi, jonka ytimessä on itseään korjaava ja uudistava malli. Luonnosta löytyykin lukemattomia keksintöjä mitä moninaisimpiin asioihin.

Mitä tämä kertoo meille ihmisille? Miten elämän logiikka toimii?

Elämän logiikka

Elämää vahvistava

Luonto on elämää vahvistava ja se tuottaa jatkuvasti uutta elämää. Elämä leviää kaikkialle, myös mahdottomiin äärioloihin. Jokaisella eliöllä on tehtävä uutta elämää tuottavassa kokonaisuudessa.

Kun esimerkiksi omena putoaa puusta, se ei tuota myrkkyä, vaan ravinteita muille eliöille. Metsä kierrättää ravinteita ja tuottaa sen asukkaille olosuhteet, joissa ne voivat selvitä, kukoistaa ja kehittyä.

Sinisimpukat suodattavat Itämeren vedestä ravinnokseen erilaisia pieneliöitä ja levää, ja poistavat samalla rehevöittäviä ravinteita. Sinisimpukkayhteisöt toimivat kasvualustana erilaisille paikallaan eläville lajeille, ja tyhjät sinisimpukan kuoret ovat pienten eläinten suojapaikkoja. Sinisimpukat ovat tärkeää ravintoa esimerkiksi kampeloille ja haahkoille.

 

Jatkuva muutos ja herkkyys

Luonnossa mikään päivä, auringonlasku, joen virtaama tai lumihiutale ei ole samanlainen. Muutos ja sopeutuminen on jatkuvaa. Luonnossa ei selviä vahvin, vaan se, joka parhaiten sopeutuu muutokseen, eli herkästi aistii muutoksen ja muuntuu ketterästi.

Esimerkiksi muurahaisten selviytyminen lajina viimeisen 100 miljoonan vuoden aikana on ollut mahdollista korkean sopeutuvuuden ansiosta. Tänä päivänä maailmassa on noin 14.000 erilaista muurahaislajia, joista jokainen on sopeutunut erilaisiin ilmasto-oloihin ja ympäristöihin. Muurahaiset ovat mm. kehittäneet feromoneja, joiden avulla ne viestivät keskenään ja toimivat itseohjautuvasti ilman hierarkiaa. Muurahaisyhteiskunnassa jokaisen jäsenen tulee aistia ympäristön muutoksia ja viestiä tärkeistä asioista muille.

 

Yhteen kietoutuminen ja yhteistyö

Luonto ei toimi siiloissa, vaan sen voima tulee monimutkaisista yhteyksistä sen eri osien välillä. Elämä on yhteen kietoutunut kokonaisuus, jossa kaikki liittyy kaikkeen ja lajit ovat riippuvaisia toisistaan. Järjestelmän eri osat kommunikoivat ja antavat toisilleen palautetta itseohjautuvasti. Tietoisuus ja tiedonkulku on usein näkymätöntä ja hiljaista, eräänlaista kollektiivista alitajuntaa.

Elämä sopeutuu ja muuntuu silloin, kun yhteistyötä ja yhteyksiä on paljon. Luonto toimii avoimen ja tasavertaisen kumppanuuden kautta, ei kilpailun tai taistelun avulla. Ei siis ole kyse voittamisesta, vaan kehittymisestä kunkin ominaispiirteet ja -tarpeet huomioiden.

Maan alla elävä sienirihmasto näyttää esimerkkiä yhteistyöstä ja aidosta kumppanuudesta. Sienirihmasto tekee yhteistyötä puiden juurien kanssa, auttaen kuljettamaan arvokkaita mineraaleja ja ravinteita metsän läpi. Rihmasto myös kytkee puut yhteen, jolloin esimerkiksi varoitus uhkaavasta viruksesta kulkee puiden välillä. Puut jakavat ravinteita monen erilaisen kasvin kanssa ja sienirihmasto on tämän yhteyden mahdollistaja. Kumppanuuden ja symbioosin ansiosta metsä kokonaisuudessaan ja sen eri lajit ovat vahvempia ja sopeutuvampia muutokseen.

 

Monimuotoisuus

Monimuotoisuus on elämän ehto ja erikoistuminen on luonnon monimuotoisuuden kulmakivi. Erilaisuus rakentaa luovuutta, kun erilaisuudet törmäävät toisiinsa. Luonnossa kokonaisuus on aina enemmän kuin osiensa summa. Monimuotoisuus rakentaa iskunkestävyyttä, koska järjestelmä ei ole riippuvainen vain yhdestä tai muutamasta toimijasta.

Esimerkiksi metsän lukuisat kovakuoriaislajit ovat kaikki erilaisia. Yksi pitää kuusesta, toinen männystä ja kolmas haavasta. Jokin kovakuoriaislaji haluaa kaksi vuotta lahonneen puun, jokin toinen kuusi vuotta lahonneen puun. Jokin laji on generalisti ja toinen on äärimmilleen erikoistunut spesialisti. Mangrovemetsässä meren ainutlaatuinen ekosysteemi törmää maan ekosysteemiin, synnyttäen valtavan määrän monimuotoisuutta, mikä uudistaa ekosysteemiä.

 

Syklisyys ja rytmisyys

Luonto toimii syklisesti ja kausiluontoisesti, kuten esimerkiksi nousu- ja laskuvesi, kuun kierto, lepo ja uudistuminen. Kevät on uuden kasvun, innovaation ja uusien kumppanuuksien aikaa. Kesällä kasvu tasoittuu ja kehitys tapahtuu hitaammin. Syksy tuo sadonkorjuun ja kausi vaihtuu talveen. Talvella levätään, tahti on hidas ja päästetään irti vanhasta. Sitten alkaa taas uusi ja erilainen kevät.

 

Kiertotalous

Elämä on riippuvainen veden, mineraalien ja ravinteiden kierrosta ekosysteemissä. Luonto on kiertotaloutta, jossa ”jäte” on aina toisen eliön raaka-ainetta. Luonnossa kaikki hyödynnetään synnyttämään uutta elämää.

Esimerkiksi vanhat lehdet ja oksat sekä eläinten jätökset ovat jonkin toisen eliön ravintoa. Maaperä kierrättää elämälle välttämättömiä ravinteita ja varastoi ja puhdistaa vettä. Terve maaperä varastoi hiiltä ilmakehästä kasvien avulla ja hillitsee ilmastonmuutosta. Kourallisessa hyvinvoivaa maata on enemmän eliöitä kuin ihmisiä on maapallolla.

Luonnon logiikan avulla luonto hakee tasapainoa ja vuorovaikutusta, jossa yhteistyösuhteet hyödyttävät molemminpuolisesti. Kun lajit tekevät yhteistyötä, ne voivat myös luottaa siihen, että toinen hoitaa tärkeitä tehtäviä, mikä vapauttaa energiaa tehdä jotain muuta tarpeellista. Mitä kovemmat olosuhteet, sitä enemmän lajit tekevät keskenään yhteistyötä. Verkostomaisuus ja keskinäinen riippuvuus vahvistavat elämää. Kaikkia tarvitaan. Luonnon keksinnöt ovat tehokkaita, tuottavia, ketteriä, iskunkestäviä ja sitkeitä.

Luontoälyä voi soveltaa moneen myös meidän ihmisten elämässä – yhteiskuntien kehittämisessä, työpaikoilla, tuote- ja palvelukehityksessä, talousjärjestelmän uudelleen määrittelyssä, omassa arjessaan. Vain meidän oma luovuutemme on rajana. Ehkä tämä kiehtova esimerkki valaista saa mielikuvituksesi liikkeelle.

 

Valaat viilentävät ilmastoa

Aikoinaan ajateltiin, että valaiden hävittäminen johtaisi krillin ja kalojen lisääntymiseen. Onhan krilli ja kala valaiden pääravinto. Siksi ryhdyttiin metsästämään valaita lähes sukupuuton partaalle. Kala- ja krillikantojen kasvamisen sijaan, kannat vähenivät. Myös kasviplanktonin määrä väheni. Näin vaikka kasviplankton on krillin pääravinto, ja kalat syövät krilliä. Ihmisen aiheuttama muutos meren lajeissa opetti ymmärtämään, että valaat vaikuttavat muiden lajien määrään meren ekosysteemille kriittisellä tavalla.

Valaiden ulosteessa on paljon rautaa ja typpeä, mitä merissä on muutoin vähän. Kasviplankton tarvitsee rautaa ja typpeä. Vaikka valaat yleensä syövät syvällä vesissä, niiden on säännöllisesti käytävä merenpinnalla hengittämässä. Tämä liike ylös ja alas sekoittaa vettä, mikä siirtää ravinteita meren syvemmistä kerroksista pintakerroksiin. Kasviplankton tarvitsee ravinteita. Fotosynteesi on mahdollinen vain meren pintakerroksessa, koska siellä on riittävästi valoa. Siksi kasviplankton lisääntyy juuri täällä.

On arvioitu, että valaiden liike sekoittaa merta yhtä paljon kuin tuuli, aallot ja vuorovesi yhdessä. Valaiden aikaansaama ravinteiden kierto on siis elinehto meren ekosysteemille. Kasviplankton taas sitoo hiiltä ilmakehästä ja planktonin kuollessa se vajoaa pohjaan, jolloin hiili sitoutuu merenpohjaan miljooniksi vuosiksi. Enemmän valaita tarkoittaa siis enemmän kasviplanktonia, mikä tarkoittaa enemmän hiilensidontaa.

Itämeren eliöistä ja niiden elämästä voit lukea lisää hiljattain avatuilta Elävä Itämeri -sivuilta.

 

Michaela Ramm-Schmidt

Toimitusjohtaja

 

Tämän kirjoituksen inspiraationa käytetyt lähteet

Natural Intelligence, Building the Future of Innovation on Millions of Years of NI Biomimicry | Natural Intelligence

Regenerative Leadership

Monimuotoisuus, Juha Kauppinen, 2019

Saara Kankaanrinnan kolumnit Ilta-Sanomissa

LUE LISÄÄ UUTISIA

Lahjoita