Komissio ehdottaa riittämättömiä keinoja maaperän suojelemiseksi

Maaperä on elämän perusta. Se ravitsee kasveja, jotka tuottavat meille happea, ruokaa ja kuituja, sekä sitovat ilmakehän hiilidioksidia. Maaperä auttaa meitä vastustamaan kuivuuden, tulvien ja lämpöaaltojen vaikutuksia. Se on maailman toiseksi suurin hiilivarasto ja luonnon monimuotoisuuden aarreaitta.

Mutta maaperä voi huonosti. Maaperä on köyhtynyt, tiivistynyt, ohentunut – tai sitä ei enää ole. Ongelma on maailmanlaajuinen ja ajankohtainen myös EU:n rajojen sisällä. Siksi EU julkisti maaperästrategiansa vuonna 2021 ja kesällä 2023 ehdotuksen maaperädirektiiviksi.

Direktiivi tarkoittaa sitä, että EU:ssa määritellään puitteet, tavoitteet ja mittaristo, joissa on sekä kaikille yhteisiä ja pakollisia elementtejä, että kansallisesti määritettäviä elementtejä. Direktiivi tarkoittaa myös jäsenmaiden raportointivelvoitetta EU:lle sekä mahdollisia sanktioita ja se toimeenpannaan kussakin jäsenmaassa kansallisen lainsäädännön kautta.

Puutteita paikkakohtaisuudessa ja maaperän toimintojen huomioimisessa

Maaperädirektiivin mukaan terveen maaperän on oltava fysikaalisesti, kemiallisesti ja biologisesti hyvässä kunnossa. Tavoite on asetettu oikein ja maaperään vaikuttavia kehityskulkuja edistetään monilla muillakin strategioilla ja laeilla. Kuitenkin, kuten moni muukin lausunnon antanut taho, BSAG näkee direktiivin sisällössä oleellisia puutteita.

Paikkakohtaiset olosuhteet, tilan muutokset, seurantatieto, biologinen monimuotoisuus, ravinnevarannot, viljelytoimenpiteet, ekosysteemipalvelut ovat esimerkkejä asioista, jotka direktiiviehdotus huomioi puutteellisesti tai jättää kokonaan huomiotta.

Direktiivin mittariston mukaan esimerkiksi biologisesti täysin kuollut maaperä voi olla terve, mikä on ristiriidassa saman direktiivin terveen maaperän kriteeristön kanssa. Toisaalta ”sairaaksi” voi päätyä maaperä, joka ei täytä yhtä kyseessä olevalle paikalle mahdollisesti jopa epäoleellista tai väärin asetettua raja-arvoa.

Erityisesti maatalousmaan kontekstissa direktiivin tulisi tunnistaa maaperän tarjoamien palveluiden ja toimintojen merkitys ja niiden yhteys muun muassa maanpäälliseen luonnon monimuotoisuuteen. Sen tulisi myös paremmin huomioida tarve varautua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin maatalousmailla.

Viljelijät ovat maaperän terveyden vaalijoita ja heidän tietonsa, taitonsa ja motivaationsa tulee uuden direktiivin avulla valjastaa tehokkaammin.

Kansallinen ja paikallinen tieto mukaan toimeenpanoon

Direktiivin sisällössä ja seurannassa painottuu ylhäältä ohjaus ja halu kerätä mahdollisimman paljon näennäisesti yhteismitallista dataa. Kuitenkin direktiivistä puuttuu selkeät ja tarkat tavoitteet, joiden avulla voitaisiin systemaattisesti ja riittävän vaikuttavasti ohjata kehitystä oikeaan suuntaan.

Maaperän terveyden palauttavat toimenpiteet toteutetaan paikallisesti, ei EU-tasolla, ja siksi direktiivin tulisi palvella paikallista tietopohjaista maaperän hoitoa ja maan käyttöä.

Toisaalta kysymys kuuluu, miten EU voisi ohjata niin, ettei jäsenmaille aiheutuisi kohtuuttomia lisäkustannuksia, eikä esimerkiksi ilmasto- ja vesiensuojelupolitiikan toimeenpano vaikeutuisi.

Myös monet muut tahot ovat kritisoineet direktiiviesitystä, etujärjestöt ja tiedeyhteisö eturintamassa. Kritiikin kohteena ovat olleet muun muassa paikallisten olosuhteiden vaihtelun sivuuttaminen, puutteelliset indikaattorit (esim. biologisen monimuotoisuuden mittari) ja epätarkoituksenmukaisen lyhyeksi koettu viiden vuoden seurantajakso. Lisäksi mittareissa, tavoitearvoissa ja seurannassa ei tunnisteta kansallisia aikasarjoja kuten esimerkiksi Suomen valtakunnallista metsien inventointia.

Lausuntojen perusteella EU:n toimielimillä ja sidosryhmillä tulee olemaan kädet täynnä direktiivin muokkaamisessa tavoitteitaan vastaavaksi ja hyväksyttäväksi lainsäädännöksi.

Tutustu lausuntoihin

Kaikki julkiset lausunnot, myös BSAG:n lausunnon, johon on konsultoitu myös Carbon Action alustalla toimivan STN MULTA-hankkeen tutkijoita, voi lukea EU:n Have your Say -sivustolla tai BSAG:n omilta sivuilta.