Mitä hyvältä näyttävä pelto kätkee alleen? Pellonpiennarpäivillä kaivettiin pintaa syvemmälle

Kuntien ilmastotyö ja käytännön viljely

Kesän ensimmäinen pellonpiennarpäivä järjestettiin Joutsenossa, Etelä-Karjalassa. Tilavierailun tavoitteena oli tuoda maanviljelijöitä ja kuntapäättäjiä saman pöydän ääreen keskustelemaan kuntien ilmastotyöstä ja maa- ja metsätalouden mahdollisuuksista vähentää ilmastopäästöjä.

Pellolla osallistujajoukko tutustui muun muassa maan kasvukunnon merkitykseen päästöihin ja ravinnekuormitukseen, viherlannoitusnurmiin, kierrätysravinteisiin sekä ympärivuotiseen kasvipeitteisyyteen. Metsässä puolestaan tutustuttiin jatkuvapeitteisen metsänhoidon keinoihin.

Pohjanmaan kiertueella puhetta viljelykierrosta, vuokrasopimuksista ja juurinystyröistä

Pohjanmaan ruotsinkielisillä peltopäivillä Närpiössä, Koivulahdella, Jepualla ja Pännäisissä riitti väkeä. Viljelykierto, maan rakenne ja vuokrapeltojen hoitotoimet puhuttivat kävijöitä. Peltokierroksilla päästiin kaivamaan kuoppia, tutkimaan herneen juuria ja mittaamaan penetrometrillä maan tiivistymistä.

Jepualla perunanviljelijöitä kiinnostivat erityisesti kuminan ja muiden välikasvien mahdollisuudet viljelykierrossa. Kuminan kylvövuonna peltoa voidaan jankkuroida, jos kasvusto on lähtenyt hyvin kasvuun. Jankkurointi on mahdollista myös ensimmäisenä ja toisena korjuuvuotena puinnin jälkeen, kun kasvusto jätetään seuraavaan kevääseen asti stabiloimaan maata.

Vuokrapelloista keskusteltaessa viljelijät kannattivat yleisesti tavallista pidempiä, noin kymmenvuotisia vuokrasopimuksia. Kuulimme esimerkkejä onnistuneista hoitotoimenpiteistä. Eräässä tapauksessa vuokrapellon salaojittamisen kustannuksista oli sovittu niin, että vuokralainen maksoi pienemmän vuokran tietyltä ajalta, jolloin kustannus siirtyi maanomistajalle.

Hernepelloilla tarkasteltiin typensidonnasta kertovia juurinystyröitä, ja samalla pohdittiin herneen siementen ymppäyksen käytäntöjä. Lannoitustarvetta voi vähentää viljelemällä typpeä sitovia kasveja.

Herneen juuria kannattaa tosiaan joskus pysähtyä katsomaan. Pellolla kaivetuista juurista löytyi pieniä juurinystyröitä, joiden avulla päästiin todistamaan typensidonnan toimintaa. Kun juurinystyrän halkaisi, aktiivisesti typpeä sitovassa nystyrässä näkyi punainen väri. Pieni yksityiskohta, mutta hyvä muistutus siitä, miten paljon pellon pinnan alla tapahtuu koko ajan.

Pohjanmaan pellonpiennarpäivien tärkein havainto olikin yksinkertainen: maan kasvukuntoa kannattaa tutkia myös silloin, kun kasvusto näyttää hyvältä. Lapio ja penetrometri voivat paljastaa pellosta asioita, joita pelkkä kasvuston tarkastelu ei kerro.

Kilpiän tilalla biodiversiteettiä tarkasteltiin käytännön viljelyn tasolla

Heinäkuun lopulla järjestettiin Biodiversiteettikoulutushankkeen peltopäivä Kilpiän tilalla, jossa tuotetaan luomuhedelmiä sekä vehnää, kauraa, ruista ja spelttiä. Tila on myös peltometsäviljelyn edelläkävijä.

Päivän teemoja olivat biodiversiteettiä vahvistavat viljelytoimet, pitkäjänteisen havainnoinnin merkitys sekä monipuolisen viljelykierron, satokasvien ja muun kasvillisuuden vaikutus maan kasvukuntoon.

Loppukeskustelussa korostui ajatus siitä, että luonnon monimuotoisuuden parantaminen vaatii pitkäjänteisyyttä, mutta voi samalla olla viljelijälle hyvinkin palkitsevaa ja kiinnostavaa. Osallistujien mukaan biodiversiteetti voi lisätä tilan kriisinkestävyyttä. Monet käytännön biodiversiteettitoimet ovat suhteellisen helposti ja kustannustehokkaasti toteutettavissa, kun tilaa oppii havainnoimaan tästä näkökulmasta.

Valkealassa uudistava viljely ja verkostojen kehittäminen kiinnosti viljelijöitä

Alueellinen viljelijäverkosto, Carbon Action -klubi Kaakko, käynnistettiin keväällä. Elokuun puolivälissä järjestettiin pellonpiennarpäivä Valkealassa. Tapahtuma keräsi paljon osallistujia ja kiinnostus uudistavaa viljelyä sekä maan kasvukunnon parantamista kohtaan oli suurta.  

Viljelijöiden välisten verkostojen, vertaisoppimisen ja alueellisten kohtaamisten vahvistaminen on myös tärkeä osa Carbon Action -klubin kehittämistä. Klubia tuodaan entistä enemmän mukaan peltopäiviin ja muihin viljelijätapahtumiin eri puolilla Suomea, jotta uudistavasta viljelystä kiinnostuneilla viljelijöillä olisi lisää mahdollisuuksia kohdata toisiaan ja vaihtaa kokemuksia.

Biodiversiteetti tuli konkreettisesti vastaan pellolla, kun maasta löytyi ”lieronpesä”. Keskusteluihin nousi luomutilan rikkakasvien torjunta ja esimerkiksi ohdakkeen merkityksestä pellonpientareilla pölyttäjien ravintokasvina. Ohdakkeissa nähtiin runsaasti perhosia. Myös peltojen vesitalous ja ravinteiden saatavuus nousivat esiin.

Havainnointi pellolla ja keskustelu kannattaa

Opit kesän pellonpiennarpäivistä voisi kiteyttää seuraavasti: peltoa kannattaa katsoa pintaa syvemmälle. Hyvä kasvusto kertoo jotain, mutta juuret, maan rakenne, vesitalous ja eliöstö antavat pellon tilasta kattavamman kuvan.

Ehkä juuri siksi lapio on yksi pellon parhaista työkaluista. Kun maata malttaa kaivaa, voi samalla löytää uusia kysymyksiä, ja joskus myös vastauksia.