Pienryhmästä puhtia laidunnukseen 

Rotaatio- eli kiertolaidunnukseen perehtynyt kuuden osallistujan pienryhmä kokoontui laidunpiennarpäivään Urjalaan kesäkuussa. Tapahtumassa oli mukana myös muita laiduntamisesta kiinnostuneita yrittäjiä ja asiantuntijoita. 

Päivän isäntäparina toiminut Tuomas Näppilä ja Soja Sädeharju kertoivat, kuinka Näppilän tilalla toteutetaan emolehmien laidunnusta. Ajatusten kääntäminen aikaisemmasta laidunnuskäytännöstä uuteen vei hetken. 

”Kuulin rotaatiolaidunnuksesta kahdessa eri tilaisuudessa kuusi vuotta sitten. Vuonna 2019 kokeilin nopeampaa kiertolaidunnusta. Yllättäen mitään isompia vaikeuksia ei tullutkaan. Suurin vaikeus oli omien ajatusten muuttaminen uuteen asentoon”, Näppilä nauraa. 

”Eläimet oppivat vaihtamaan laidunta helposti. Itseltäni uuden lohkon rajaus vie vain puoli tuntia. Aikaisemmin kuskasin kesän aikana laitumelle yli sata säilörehupaalia. Nyt puolet paalien kuskaamisesta on jäänyt pois. Rahaa säästyy, kun nurmen ja eläimen välissä ei ole koneita.” 

Näppilän tilalla on kasvatettu emolehmiä vuodesta 2011. Nyt poikivia emolehmiä on 38. Suurin osa vasikoista ja hiehoista menee välitykseen muille lihakarjatiloille. Reilun 160 hehtaarin peltoalasta kaksi kolmasosaa on nurmella ja yksi kolmasosa kauralla ja speltillä.  

Näppilä laskee, että rotaatiolaidunnukseen tarvittavat välineet, langat ja tolpat, ovat tähän mennessä maksaneet kahdelle emolehmälaumalle alle tuhat euroa. Vahvemmat lohkon reuna-aidat tarvittaisiin joka tapauksessa, joten niitä hän ei laske rotaatiolaidunnuksen kuluiksi. 

Laidunkierron Näppilä suunnittelee nurmen kasvutilanteen mukaan. Hän rajaa 30 eläimelle noin puolen hehtaarin alan. Siitä riittää syötävää 1–2 vuorokaudeksi. Aikaisemmin laidunlohkot olivat suurempia ja eläimet olivat jokaisella lohkolla viikon kerrallaan. 

”Nurmelle jää nyt pidempi lepoaika. Nurmen kasvuun lähtö on nopeampaa, kun sitä ei syödä niin lyhyeksi. Täydennyskylvöjä tarvitaan aikaisempaa vähemmän. Parantamisen varaa meillä löytyy vielä talviruokinnasta ja säilörehun laadusta”, Näppilä näkee. 

Näppilä muistuttaa, että laiduntamisesta on myös paljon aineettomia hyötyjä. Kasvi-, hyönteis- ja lintulajisto monipuolistuu. Lintujen lisääntyminen monipuolistaa äänimaisemaa ja tuo sitä kautta hyvinvointia kaikille alueen asukkaille. 

Toisten kokemuksista oppii parhaiten 

Näppilän alustuksen aikana syntyy vilkasta keskustelua siitä, kuinka kukin on onnistunut laidunnuksessaan. Pienryhmän tarkoituksena on nimenomaan jakaa omia kokemuksia viljelykäytännöistä. Tällä kertaa keskustelua käytiin muun muassa laidunsuunnittelun tärkeydestä, erilaisista aitaustekniikoista ja -välineistä sekä juoma-altaan sijoittelusta. 

Alustuksen jälkeen ryhmä siirtyy laitumella seuraamaan, kuinka Tuomas Näppilä erottaa emolehmälaumalle uuden laidunkaistan. Homma vie tällä kertaa 15 minuuttia. Saman tien alkaa kuulua nurmea riipivien turpien rouske. Eläimiä ei tarvitse ajaa tuoreen ruohon äärelle. 

”On paljon mukavampaa siirtää aitalankaa aamulla kuin viedä iltamyöhällä traktorilla paali pellolle”, Näppilä summaa. 

Ryhmäläiset löytävät laitumelta uudistavan viljelyn neuvojan Philipp Mayerin johdolla mielenkiintoisia lantakuoriaisia. 

Keskustelua käydään siitä, mitkä kasvilajit eläimet jättävät syömättä. Esimerkiksi ruokonataa sisältävät kohdat kannattaa syöttää ensimmäisenä keväällä, jolloin eläimet eivät ole niin kranttuja rehun suhteen. 

Tampereen pohjoispuolella sijaitsevalla Hietalahden tilalla on kasvatettu lihakarjaa 20 vuotta. Yrittäjä Kalle-Pekka Hietalahti kertoo miettineensä laidunnuksen kehittämistä rotaatiolaidunnuksen suuntaan jo pitkään, mutta ajan puute on hidastanut suunnitelmien toteuttamista. 

”Tästä ryhmästä saa intoa ja tietoa asian eteenpäin viemiseen. Olen ollut itse hankkeen tapaamisissa enemmän kuuntelupuolella. Olemme saaneet jo parannettua laidunten nurmisatoja. Parasta tässä hankkeessa on ollut käytännön tason pohdinta ryhmäläisten kesken.”

Maitotilayrittäjä Mari Alanen Nokialta kertoo, että heidän robottimaitotilallaan laidunnetaan lypsylehmiä kolmatta kesää. Ilman koulutuksista ja pienryhmistä saatuja neuvoja tilalla ei olisi rohjettu siirtyä laidunnukseen. 

”Pienryhmä on helpottanut laiduntamisen aloittamista. Ei ole tarvinnut itse selvittää kaikkia asioita alusta alkaen”, Alanen kiittelee. 

”Nyt en enää vaihtaisi laidunnusta pois. Eläimet ovat laitumelle pääsystä yhtä innoissaan kuin yrittäjätkin. Kokemukset laiduntamisesta ovat lähes pelkästään myönteisiä, vaikka alussa työtä olikin aika paljon.” 

Anu Tuomola vastaa Ahlmanin koulutilan luomulypsykarjasta. Hän, kuten muutkin osallistujat, pitävät laiduntamista yhtenä edellytyksenä kotieläintuotannon hyväksyttävyydelle tulevaisuudessa.  

”Meillä kävi keväällä kahden viikon aikana 600 koululaista katsomassa lehmiä. Lapset olivat innoissaan, kun näkivät lehmiä laitumella.” 

Tuomas Näppilä ihmetteli muutama kesä sitten, miksi autot matelivat kylätiellä. Onko laitumella sattunut jotakin? 

”Ohikulkijat ajoivat hiljempaa, jotta näkisivät laiduntavat emolehmät ja vasikat paremmin. Laiduntamisella on siis myös liikenneturvallisuutta parantava vaikutus”, Näppilä nauraa. 

Kukaan ei tänäänkään ajanut turhaan pienryhmän tapaamiseen. Jokaisella on uusia oppeja kotiin viemisiksi ja osa omista opeista sai vahvistuksen. Pienryhmä kohentaa yhteisöllisyyden kautta myös työhyvinvointia. Hyvinvoiva yrittäjä jaksaa kehittää uutta ja huomioida myös luonnon hyvinvoinnin työssään.

Teksti ja kuvat Markku Pulkkinen/Viestintävilla Oy 

HITTI-hanke on osa maa- ja metsätalousministeriön keväällä 2020 käynnistämää maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuutta. Toimenpiteillä pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä sekä vahvistamaan hiilinieluja ja -varastoja.