Ylispuuhakkuu aiheuttaa avohakkuuta pienemmät hiilidioksidipäästöt turvemetsässä
Artikkelin otsikko: Partial cutting of a boreal nutrient-rich peatland forest causes radically less short-term on-site CO2 emissions than clear-cutting
Tekijät: Korkiakoski, Mika, ym.
Julkaisu: Agricultural and Forest Meteorology
Vuosi: 2023
Lähitulevaisuudessa tullaan Suomessa korjaamaan puuta lukuisista ojitetuista turvemetsistä niiden lähestyessä yleistä korjuuikää. Yleisin Suomessa käytetty metsänkasvatustapa on jaksollinen kasvatus, jossa metsäalue hakataan korjuuiässä avohakkuuna. Jaksollisen kasvatuksen vaihtoehtona voidaan käyttää jatkuvan kasvatuksen tapaa, jossa metsää ei koskaan avohakata, vaan osa puustosta voidaan kerätä esimerkiksi ylispuuhakkuulla. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, voidaanko ylispuuhakkuulla pienentää hakkuiden aiheuttamaa hiilidioksidipäästöä avohakkuuseen verrattuna.
Tutkimus toteutettiin Lettosuolla, ravinteikkaassa turvemaametsässä Etelä-Suomessa. Osassa metsää tehtiin avohakkuu ja osassa ylispuuhakkuu, jossa poistettiin 74 % runkotilavuudesta, ja metsän hiilidioksidinvaihtoa mitattiin kuusi vuotta ennen hakkuita ja kuusi vuotta niiden jälkeen.
Tutkimuksessa todettiin ylispuuhakkuun aiheuttavan selvästi avohakkuuta pienemmät hiilidioksidipäästöt hakkuita seuraavina vuosina. Ennen hakkuita metsän hiilidioksiditase oli lähellä nollaa ja kummankin hakkuutavan seurauksena metsästä tuli hiilidioksidin lähde, mutta ylispuuhakatun alueen päästöt olivat huomattavasti avohakkuualuetta pienemmät. Neljäntenä vuonna hakkuun jälkeen ylispuuhakattu metsä kääntyi hiilidioksidin nieluksi. Ylispuuhakatun metsän hiilidioksidin nettotase kuudelta hakkuun jälkeiseltä vuodelta oli likimain hakkuita edeltävällä tasolla. Avohakattu alue sen sijaan jatkoi nettopäästöjen tuottamista koko mitatun kuuden vuoden ajan, vaikkakin päästöt pienenivät ajan kuluessa.
Turpeen hajoamista ja sen suuren hiilivaraston hupenemista ilmakehään hakkuutavan muutoksella ei kuitenkaan pystytä estämään.
