Peltopäivillä kiinnostivat erityisesti kumina, luonnon monimuotoisuus ja maan rakenne

Hyvässä, maaperää hoitavassa viljelykierrossa viljellään monipuolisesti erilaisia kasveja. Peruna kuluttaa intensiivisesti ravinteita maasta ja sen viljelyssä syntyy helposti tiivistymiä. Perunanviljelijöitä kiinnosti erityisesti, millainen kumina on perunan välikasvina. 

Välikasvin tarkoitus on tuoda peltoon maan rakennetta parantavaa syväjuurisuutta ja rehevästä kasvustosta jäävää orgaanista massaa. Näin ylläpidetään muhevaa viljelymaata, jota kutsutaan myös maaperän kasvukunnoksi. 

Kuminan syvä paalujuuri ylläpitää maan rakennetta 

Kuminan viljely on yleistynyt maassamme, sillä laadukas suomalainen kumina kiinnostaa ulkomailla. Se on hyvä kasvi myös monipuolistamaan juuri välikasviksi, koske sen syvälle ulottuva paalujuuri ylläpitää maan rakennetta ja runsas vihermassa lisää orgaanista ainesta peltoon.  

Kumina voikin olla varteenotettava vaihtoehto perunan välikasviksi. Perinteisesti perunan viljelyn haasteena on ollut tiivistymien hallinta, sillä perunanviljelyn koneet ovat raskaita. Myös korjuuolosuhteet voivat heikentää maan rakennetta voimakkaasti. 

Jankkurointi hajottaa tiivistymiä 

Osa viljelijöistä suosii perunan viljelykierrossa nurmea. Se onkin paikallaan, kun maan rakennetta pyritään kohentamaan. Toisaalta peltojen pientareilla kuultiin tänä kesänä, että paikoitellen apilanurmi on lisännyt seppäkuoriaisen toukkien leviämistä perunassa. Seppäkuoriaisen toukka eli juurimato on perunan maanalainen tuholainen. 

Kuminalohko on, kuten maanparannusnurmikin, mahdollista jankkuroida kylvövuonna. 

Jankkurointi tarkoittaa maan mekaanista syväkuohkeutusta, jolla pyritään hajottamaan pysyviä tiivistymiä muokkausanturassa. Tiivistymät heikentävät kasvien ravinteiden käyttöä, vesitalouden hallintaa ja laskevat satotasoja. 

Perinteistä ja biologista kasvinsuojelua 

Vaikka sateita on saatu tänä vuonna mukavasti ympäri Suomea ja pellot tuntuivat olevan hyvässä kasvussa pääosin joka suunnalla, oli sää myös haastanut osaa rapsin viljelijöistä. Rapsin kukinta oli paikoin jäänyt vaisuksi ja rapsikuoriaisten esiintyminen oli ollut runsasta. 

Osa viljelijöistä koki, että säännöllisestä tuholaistorjunnasta huolimatta kuoriaiset ovat jatkuvasti rapsin kimpussa. Mikäli tuhohyönteisten ruiskutuksessa epäonnistuu useana vuonna peräkkäin, riski alueellisille, torjunta-aineille vastustuskykyisille tuholaiskannoille kasvaa.  

Olisikin hyvä, jos viljelijät pohtisivat aiempaa enemmän myös biologisia torjuntakeinoja myös rapsille. 

Biologisella kasvinsuojelulla varaudutaan tulevaan 

Uudistavan viljelyn periaatteiden mukaisesti kasvinsuojelutoimet tulisi pitää pellolla maltillisina ja kartoittaa vaihtoehtoisia, biologisia kasvinsuojelukeinoja. Jos viljelijää hirvittää vaihtaa kemiallinen torjunta suoraan biologisiin toimiin, kannattaa perusteisiin kuitenkin tutustua.  

Biologisen kasvinsuojelun avulla tila voi varautua myös tulevaisuuden viljelyriskeihin, kuten yleistyviin uusiin kasvitauteihin ja aiempaa pohjoisemmas levittäytyviin tuholaisiin.  Lue lisää biodiversiteetin hyödyntämisestä viljelyssä.. 

Alueelliset erot vaikuttavat haluun kunnostaa vuokramaita yhdessä 

Myös vuokrapellot puhuttivat viljelijöitä peltojen pientareilla. 

Osassa maata yhteistyö maanomistajien kanssa on sujuvampaa kuin toisaalla. Yleisesti ottaen viljelijät kuitenkin kokivat, että maanparannustoimien kustannusten jakamista maanomistajien kanssa on vaikeaa ottaa puheeksi, sillä kilpailu vuokramaista voi olla kovaa.  

Iloinen uutinen pellon pientareelta kuitenkin oli, että muutamat maanomistajat olivat ryhtyneet yhteistyöhön viljelijöiden kanssa edistääkseen maan kasvukuntoa. 

Eräässä tapauksessa viljelijä oli salaojittanut vuokraamansa pellon, ja maanomistaja oli sen jälkeen pienentänyt vuokraa. Näin kustannus pellon vesitalouden parantamisesta jakautui tasaisemmin, eikä jäänyt vain viljelijän harteille. 

Tällaisia esimerkkejä kaivataan lisää ja BSAG tekeekin parhaillaan töitä edistääkseen vuokrapeltojen kasvukuntoa kaikkialla Suomessa.  

Luonnon monimuotoisuus lisää tilan kriisinkestävyyttä 

Biodiversiteettikoulutukseen osallistuvien viljelijöiden pellonpiennarpäivä Kilpiän tilalla Lohjalla oli yhdistelmä koulutusta ja perinteistä pellonpiennarpäivää. 

Luomuviljelijä Iiris Mattila emännöi päivää ja esitteli tilan monipuolista viljelyä: luomuhedelmiä, -vehnää, -kauraa, -ruista ja -spelttiä. Tila on myös peltometsäviljelyn edelläkävijä.  

Peltometsäviljely eli agrometsätalous tarkoittaa viljelytapaa, jossa hyödynnetään sekä puustoa että perinteistä peltoviljelyä ruoantuotannossa. Siinä puusto ja viljelymaa vuorottelevat ja muodostavat toisiaan tukevan kokonaisuuden. 

Esimerkiksi hedelmäpuut ja viljapellot voivat muodostaa viljelyalueen, joka usein parantaa pellon monimuotoisuutta, edistää hiilensidontaa ja parantaa tilan varautumista ilmastonmuutoksen mukanaan tuomaan kuivuuteen.  

Biodiversiteetin kohentaminen on palkitsevaa

Päivän annissa painottui, kuinka tärkeitä ja tehokkaita viljelijän biodiversiteettiä vahvistavien toimet ovat. Lisäksi korostui pitkäaikaisen havainnoinnin ja monimuotoisen viljelykierron merkitys. 

Antoisan päivän lopulla viljelijät totesivat, että biodiversiteetin havainnointi, kohentaminen ja hyödyntäminen vaatii pitkäjänteisyyttä, mutta se on palkitsevaa ja mielenkiintoista. Viljelijät totesivat myös runsaan biodiversiteetin vahvistavan tilan kriisinkestävyyttä. 

Monet biodiversiteettiä vahvistavat toimet olisivat suhteellisen helposti toteutettavissa, jos viljelijä osaa havainnoida maatilaansa oikeasta näkökulmasta.